Viivi kohtaa eläinlääkärin osa joku

Viime yönä kuuntelin taas kerran Viivin yskimistä, aivastelua, röhinää, korinaa ja turinaa, eikä uneni laatua yhtään parantanut se, että Viivin oli hankala löytää asentoa, jossa olisi saanut kunnolla hengitettyä ja jos se sellaisen löysi, niin taatusti se edellytti meikäläiseltä jotain akrobaattista asentoa, jossa sitten yritin pysyä niin kauan kuin kykenin, jotta väsynyt Viivi olisi saanut nukkua rauhaisaa unta edes tovin.

Aamupäivällä pistin viestiä vanhimmaiselle, että miltä Viivi näyttää ja vastaus kertoi, ettei auta itku markkinoilla, lekuriin on mentävä, joten ei kun tilaamaan aikaa. Liekö koulujen syyslomalla vaikutusta asiaan, kun aikoja oli ihan mukavasti vapaana.

Ehdittiin hyvissä ajoin ell-asemalle, tosin se ei pal hyödyttänyt, koska siellä oli menossa keisarointi ja jouduttiin oottelemaan aika tovi ennen kun päästiin ell:n pakeille. Olin hengessä varautunut vähän kaikkeen, vaan tällä kertaa pääsimme "sillä normaalilla": tutkimus, verikoe ja antibioottikuuri.

Reilun viikon päästä on sitten vuorossa "vähän kaikkea" eli samalla rauhotuksella hoidetaan hammaskivi, katkenneen hampaan poisto ja nielun tutkimus sekä mahdollisesti myös nielun operointi, mikäli siihen on tarvetta. Kyllä toisaalta toivoisin, että olisi ja siitä sitten olisi myös apua, koska vaihtoehdot alkaa muuten olla vähissä...

Vaan ei surra etukäteen, asia kerrallaan, päivä kerrallaan ja ilot sekä murheet aikanaan.