Viivin nielu

Viivin nielunäytteen tulokset tulivat patologilta tänään ja ell soitti iltapäivällä. Viivin nielu on tulosten mukaan terve... Ell sanoi, että tuloksia tuntuu melkein mahdottomalta uskoa kun on nähnyt Viivin nielun: punainen, turvonnut, haavainen. Toisaalta myös verikokeitten mukaan Viivi on terve. Vaan kun ei ole. Ei taida siis jäädä muita mahdollisuuksia kuin autoimmuuni, sehän ei välttämättä missään kokeissa näy.

Antsakuuri loppu sunnuntaina, nyt seurataan miten Viivin elo ja olo kehittyy. Jos menee pahemmaksi tai ei parane tuosta mitä on nyt, niin yritetään kortisonilla, joskin hakuammuntaa kuulemma sekin. Tällä hetkellä hoitona on melkonen C-vitamiiniannos ja omega3-rasvahappoja. Tunnelma ei ole kovin hilpeä, eikä odotukset kovin korkeella, vaan päivä kerrallaan, ei tässä muu auta. Onneks Viivi ite on pirtee, syö hyvin ja jaksaa riekkua. Ulkona ei kyllä viihdy yhtään, eikä olla pakotettukaan kun asioilleen, ei taida ulkoilma tuntua erityisen mukavalta kipeässä nielussa.

Heddan juoksu etenee ja meillä alkaa olla aika levotonta. Totoro nyt kokemattomana nuorena miehenä on ihan tohkeissaan, on ollut jo pitkään, mut nyt alkaa Cellokin olla levoton ja Arskakin keksi, et hei tollahan on juoksu. No pojat, siis Cello ja Totoro, lähtee juoksuhoitoon perjantaina, katotaan kuin kauan keskimmäinen niitä jaksaa... Arska, palliton poika, jää kotio.

Kaupoillakin tuli käytyä ja sain viimein ostettua Tiukulle ja Gretalle kunnon pannat. Tähän asti Greta on kulkenut pentupannassa... voin vaan kuvitella mitä ois voinut sattua, jos armon neito ois päättänyt kiskasta tiukasti, ois varmaan lukon osaset vaan lennelleet. Tiukulle puolestaan on venytelty edesmenneen Maltti-pojan kuristuspantaa, joka just ja just on mahtunut. Nyt on kaikilla kolmella kerpeleellä kunnon nahkaset pannat.

Ja vettä sataa, tosi syksynen ilma. Kynttilöitä oon kaivellu esiin, ne kuuluu syksyyn. Ostin kesällä kasvattitapaamiseen Liiteristä sellaset ulkokynttilät, jotka on värillisen muovin sisällä ja syksyn kunniaks sain idean tunkea ko. kynttilät portaikon lyhtyihin. Vähän tosin jännäsin, et miten kynttilät mahtuu lyhtyjen sisään ja miten ne siellä palaa, mut hyvin meni ja näytti muuten makeelta kun valo oli keltanen. Seuraavaks sit siniset ja punaset taidan säästää jouluun.