Unien ihmeellinen maailma

Viime yönä näin mielenkiintosta unta. Mulla pyöri mukamas J-pennut edelleen täällä jaloissa ja taivastelin, että miten ne nyt täällä vielä on, miten mä oon voinut unohtaa niitten luovutuksen ihan kokonaan, niittenhän ois pitänyt muuttaa uusiin koteihinsa jo aikaa sitten ja silmäpeiliaikakin on varaamatta. Muistelin, että olihan niitä pentukyselyjä kyllä ihan jonkun verran, että täytyy kaivaa kaikkien yhteystiedot esiin ja alkaa kysellä, että vieläkö pentuasia on ajankohtanen, vaikka tää nyt onkin näin venynyt ja pennut on jo aika isoja. Uskomattominta siinä unessa oli, että pennut oli kropaltaan, rakenteeltaan ja kooltaan kun vasikat, pää vaan oli länderin, niin eikä niillä ollut sorkkia vaan tassut. Kauhian kurasia ne oli, olivat möyrineet mudassa ulkona (länderit???, ohhoijaa), eikä osa ois millään tullut sisälle vaikka ruualla houkuttelin. Kaikkea viihdeohjelmaa sitä ihmiselle yöksi järkätäänkin...

Messarin aikataulut ilmestyivät nettiin tänään. Siinä sitten kädet täristen ja tukka pystyssä, taisinpa ristiäkin käteni, avaamaan aikataulu-pdf-tiedostoa ja ettimään länderi- ja leokehien aikatauluja. Molemmat halajaisin nähdä niin isolta osin kun mahdollista ja molemmille kehille meiltä lähtee koirakin, Greta kerpelekehälle ja Hedda länderikehälle. Enempää koiria en raatsinut ilmottaa, vaikka Totoro tekikin mieli kisaan mukaan ottaa.

Sain huokasta helpotuksesta, ehdin suurimmalta osin kehältä toiselle. Lauantaina homma pelittää suorastaan mallikkaasti, länderit on het ysiltä ja kun ländereitä on 15, niin kehän pitäis olla ohi siinä vaiheessa kun leokehä alkaa pyöriä eli klo 10. Sunnuntaina ei oo ihan yhtä hyvä tuuri, leojen junioriluokat alkaa klo 9.00 ja aikuset klo 10.00, länderikehä alkaa klo 12.00. Ehdin kyllä siis viedä Gretan junnuluokassa, mut jos tuuri käy ja PN-kehään päästään, niin sepä on sitten mitä todennäkösemmin päällekkäin länderikehän kanssa.

Vinkeeltä tuntuu se, että pelkkiä junnuleoja on sunnuntaina yhtä monta kun ländereitä on yhteensä lauantaina. Ja tuskinpa ovat leotkaan runsaslukuisin rotu viikonlopun koitoksissa, toisia nyt vaan on enemmän kun toisia.

Päivän kruunasi uskomaton asia, olin jo oikeestaan luopunut toivosta. Siis mulla on särkenyt hammasta nyt viikon, millon enemmän ja millon vähemmän. Sain kuitenkin ajan luottohammaslääkärilleni vasta 7.12. Ois niitä aikoja toki muille lekureille ollu, mutten halunnut mennä. Tänään sit kävin taas kerran nettiajanvarauksessa vakoilemassa, oisko tullut peruutusaikoja. Olin jo niin varma siitä ettei, että kesti tovin tajuta, että hei siinä on oikeesti vapaa aika 3.12 ja vielä aamusta, ei mikään keskipäiväaika, oisin kyllä jo tässä vaiheessa ollut valmis sellasenkin ottamaan, alkaa meinaan olla leukakin ihan kipee kun puree kaiken vaan oikeella puolella suuta. Oon muuten oppinut juomaankin silleen, että neste kulkee oikeen posken kautta nieluun, eikä mene vasemmalle ollenkaan...

Ilta suhahtikin sitten kursseillessa ei-koira-juttuja ja kun vähän ennen kymmentä kotiuduin, kotona ootti innokkaitten koirien lauma, eikä siitä iholle tunkemisesta ollut tulla loppua ollenkaan, siis tavallisesti vastaanotto ei ole ihan tuota luokkaa, vaikka olisinkin illan pois kotoa. Kaikesta päätellen olin saanut tältä nimenomaiselta kurssilta mukaani jotain lauman mielestä vastustamatonta.