Pitäis, pitäis...

Ilta pimenee, sää viilenee, lunta ei vielä näy, enkä kyllä oikeestaan kaipaakaan, piha pitäis haravoida, tuntuu vaan aina oleva jotain tähdellisempää, eikä jotenkin inspiroi pimeessä haravan heiluttelu. Talvikengät pitäis ostaa, vaikka hyvin sitä on vielä noilla kesäkengillä pärjänny. Kaikenlaista pitäis, juu, pitäis, näin se on.

Perjantaina toimin kakkukuskina. Sitä ei voi ymmärtää kuin saattaa stressata yhen kakun kuljetus, vaan kyllä stressas. Kaakku oli aika korkee, sellanen halloweenkummituskakku, ja mulle lankes kakun kuljetus pisteestä A pisteeseen B. Aamulla siis erilaisia lootia ja laatikoita, kuplamuovia yms. mukaan ja kakkua noutamaan. Aika hyvin se saatiin pakattua yhteen paffilootaan, joten ei kun loota konttiin ja baanalle.

Sanoin kyllä jo edellisenä päivänä, et jos sit radio Novaan soittaa joku ja kyselee, että tietääkö ne, mikä 110-tiellä tökkii, niin se oon minä ja kakku. Vastaanottaja lupaskin soittaa siinä tapauksessa lähetykseen ja ilmottaa, et se on mun halloweenkakku ja toisaalta leipurikin lupas soittaa ja ilmottaa, et mutsi ja kakku ne siellä vaan on tien tukkeena.

Enpä ookaan aikasemmin huomannu kuin monttunen ja mutkanen toi tie on ja kuin pal auto tärisee ja kuin kamalat on ne pari hidastetta, joista joudun ajamaan ja kuin hirmu tiukat on kaik kiertoliittymät ja miten jyrkkiä mäkiä matkalle sattuu.. Huokasin helpotuksesta kun ajoin auton duunin parkkiin ja kurkatessani kakkua totesin, et ehjä on. Päivällä siirsin sen sit autosta toiseen ja siinä kohti saatoin pyyhkästä viimesetkin hiet otsalta; vastuu oli siirtynyt vastaanottajalle.

Heddan juoksu on edennyt siihen pisteeseen, et perjantaina lähtivät Pöllö ja poikansa Tollo, siis Cello ja Totoro, juoksuevakkoon keksimmäisen tykö. Pojat oli tosi tohkeissaan kun pääsivät autoon ja maailmalle. Perillä Waldo-boy oli pistänyt uudet alamaisensa ojennukseen ja Cellon mielestä oli aika järkyttävää joutua maaimalle, Totoro oli ollut het enemmän kotonaan. No nyt molemmat on jo ihan tyytyväisiä elämäänsä. Totoro vahtii Miksua ja Cello varmaan sit keittiön antimia...

Meillä on kyllä aika oudon hiljasta. Arska on jo sen verta vanha vaari, et nukkuu aika pal, saa vaan välillä leikkihetkihepuleita ja kantaa soivaa lintua heitettäväks. Viivi ei oo ihan kondiksessa ja nukkuu kans paljon. Hedda puolestaan on päättänyt asua yläkerrassa Pupin seurana edelleen, varmaan siel on pal hauskempaa kun voi leikkiä kaikilla Pupin miljoonilla leluilla, maata Pupin soffalla ja vallata Pupin punkan, ehkä ahmia Pupin herkutkin. Ja yöllä punkassa on uskomattomasti tilaa kun siellä on vaan Arska ja Viivi...

Nuorimmainen muutti loppuviikosta varsin virallisesti pois kotoa (lue: haki tavaransa, kotona ei oo asunu enää aikoihin). Vanhimmainen pääs siis sisustamaan yläkerran isoa huonetta itelleen mieluiseen järjestykseen. Meikä puolestaan sai vierashuoneen järjestettyä uuteen uskoon, vähän ois tosin vielä viimeistelemistä, mut eiköhän tässä ehi jossain välissä.

Näitten muutosten myötä mökiltä katos aika pal sinne varastoitua kamaa ja tänään oon sit järkännyt mökin uuteen kuosiin. Tarkotus oli kyl vaan vähän järkätä päällimmäisiä ja mopata keskilattia, mut lopulta kolusin läpi kaikki kaapitkin, tai no yks kaappi jäi, mut muut tuli käytyä läpi, eikä ollu turhaa työtä ollenkaan. Nyt möksällä voi taas vaikka järkätä jotain rientoja kun on paikat ojennuksessa. Tai no keittiössä on vielä lootakaupalla kamaa, joka tarttis käydä läpi tyyliin roskiin-eteenpäin annettavaksi. Kummasti sitä kaikkee vaan nurkkiin kertyy, ei auta. Kun nyt vaan osais ankaralla kädellä karsia.

Kerpeleitäkin tarttis siivota, eikä ihan vähänkään, vaan kunnon pesun verran. Miten ne osaakin aina kurata ittensä... Ja Gretan housut ei vaan ota kasvaakseen, laskin, et ne ois näytelmiin mennessä kasvaneet, mut pahasti näyttää, et eivät. No aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta.

Heddan "alustamassakalju" alkaa vähitellen puolestaan olla aika huomaamaton; ollaan kammattu, suittu ja nypitty karvaa siitä ympäriltä, joten "kaljulaikku" ei enää näytä niin kaljulta kontra ympäröivä turkki. Ehkä se siitä messariin mennessä.

Siinä kai ne tärkeimmät tältä erää. Tuulensuoja toivottaa leppoisaa sunnuntaiehtoota.