Ellei viina, terva ja sauna...

Viikko alkaa olla paremmalla puolella. Jollei sitä muuuten huomaa, niin viimeistään torstain ruokatunnilla, sillon on aina herneitten heittelyä.

Tänään sain myös äkkilähdön, en tosin lomamatkalle vaan eläinlääkäriin. Tulin kotio ja Viivihän ei sit ollut ollenkaan Viivi. On se pari päivää ollut aika vaisu ja yhtenä päivänä nuoli nenäänsä kun heikkopäinen, mut muuten suht ok. Tänään ei tullut ees vastaan, seiso vaan häntä koipien välissä ja selkä köyryssä keskellä lattiaa. Että ei kun luuri käteen ja soitto eläinlääkäriin.

Viiviä hoitanut ELL oli onneksi paikalla ja ehti puhelimeen, lopputulos: kuin nopeesti pääsette, puolessa tunnissa, lähtekää tulemaan. Autoon ja baanalle. Viivin kanssa nää lähdöt on tällä hetkellä sitä luokkaa, ettei koskaan tiedä mikä on lopputulos.

ELL tutki Viivin ja niin siinä oli käynyt kun vähän pelättiin eli kortisoni oli laskenut vastustuskykyä sen verran, että nyt on joku tulehdus sitten päällä. Kuumettakin oli ihan kiitettävästi. Viivi sai tän päivän lääkitykset pistoksina ja sitten apteekin kautta kotiin. Nyt Viivillä on sitten sekä antsat että kortisoni eli kaikki keinot on käytössä... Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan.

Omakaan olo ei oo kummonen. Vanhimmainen on roikkunu puolikuntosena koko viikon ja nyt alkaa tuntua, että meikäkin on puolikuntonen. Kurkku on karhee, yskittää, jomottaa sieltä ja täältä, paleltaa ja jossain pään sisällä jyskyttää päänsärky odottamassa, että pääsisi valloilleen. Taidan siis painella ottamaan muutaman erilaisen vitamiini-sun-muun -pillerin, sit saunaan ja sen jälkeen Viivin kanssa vällyjen väliin.

Otsikosta tyydyn kyllä käyttämään vaan saunan, viinaa ei talossa ole ja en vielä tänä päivänäkään oo keksinyt, että mitä vanha kansa sillä tervalla teki, voiteli kenties jalkapohjansa vai ittensä kokonaan ja miten höyheniä ei mainita ollenkaan.