Viimeks kirjottaessani kärvistelin flunssasen olon kanssa ja ilmeisesti sauna autto tai sitten C ja D, vitamiinit nimittäin. Nappasin muutaman pillerin nukkumaan mennessä ja perjantaiaamuna oli melkeen ihmismäinen olo. Tosin nyt viikonlopun jälkeen olo on taas vähän nuhjunen.
Perjantai-ilta tais kulahtaa kaupoilla. Nyt kun ollaan pyritty käymään kaupassa vaan kerran viikkoon (siinä muuten säästää uskomattomia summia), niin aikaa menee kyllä sit enemmän per kerta. Toisaalta olihan niitä ostoksiakin useemmasta paikasta eläintarvikeliikkeestä ruokakauppaan, S-raudasta Liiteriin, Tiimaria unohtamatta ja pakettikin postissa.
Lauantaina heräsin hämmästyksekseni äärimmäisen pirteänä, melkeen teki mieli mitata kuume. Tarkotus oli käydä läpi joululahjatilanne; mitä hankittuna, mitä hankittavana, ja ehkä paketoidakin jo ensimmäisen paketit ennen kuin lahjan saajat pääsevät vahingossa näkemään lahjansa. Toisin kävi.
Hyökkäsin keittiön kimppuun, oli tosin vähän pakkokin kun ei siellä mahtunut (taas kerran) laittamaan ruokaa, joka paikkaan oli kertynyt kamaa ja tiskipöydälle tiskiä. Meikäläiselle tyypillisesti siivous sitten laajeni ja laajeni ja laajeni... vaan nyt on keittiö melkeen siisti, enää kasa kamaa oottaa, että vien ne paikoilleen, joka ei ole keittiössä.
Siivouksen ohessa tuli sit laitettua viikonlopun ja alkuviikon ruoka, kanalasagne, lämmitettyä takka, pestyä kolme vai neljä koneellista pyykkiä... Katsoin siis ansainneeni leffaillan, joten passitin KePon hakemaan pari filmiä.
Sunnuntaiaamuna oli herätys arkiaamun aikataulussa; Heddalla näytelmät ja kehä ilmotettu alkavaksi 9.30. Se hyvä puoli aikaisessa kehän alkamisessa oli (suurin osa kehistä alko vasta 10.00), että saatiin parkkipaikka melkeestä oven edestä ja näyttelypaikalla oli mukavasti tilaa. Pois lähdettiin jo ennen "ruuhkaa".
Länderipentuja oli paikalla 6, Hedda ja neljä sisarustaan, sekä oma kasvattini Tikkis. Ja koska Anne oli sairaana, niin sain kunnian kerätä Demians kasvattajaryhmän ja "esittää" sen. Tuntuipa muuten vinkeeltä esittää jonkun muun ryhmä, vaikka oon kyllä leopuolella sitä joskus aikoinaan tehnyt, ainoo, että sillon en ite ollut kasvattanut ainoatakaan pentuetta.
ROP-pentu oli Heddan veli Poko, PU2 kasvattini Tikkis ja VSP-pentu Hedda. Niin ja Demians-kasvattajaryhmä sai KP:n.
Kaunis neito Hedda
Ja erinäisten sattumusten takia arvostelut ja loppukuvitus seuraa myöhemmin, ohhoijaa.
Hedda meni tällä kertaa tosi hyvin. Ilmiselvästi se, että juoksu alkaa olla ohi, on parantanut Heddan esiintymistä ja kärsivällisyyttä. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Hedda liikkuu kauniisti kehässä ja varsinkin kun olen viime aikoina yrittänyt saada Totoroa pysymään kehässä maan pinnalla sen puolentoista metrin korkeuden sijaan, niin Hedda tuntuu tosi helpolta esitettävältä. Pöydällä meillä on vielä petraamista, mutta eiköhän se siitä, lupaavalta ainakin näyttää.
Heddan juoksu alkaa tosiaan onneksi olla ohi. Totoro laihtui nälkäkurjeksi, mutta on nyt jo rauhottunut ja syö hyvällä ruokahalulla, joten eiköhän massa palaa tuota pikaa. Cello on syönyt koko ajan hyvin ja oli tosi pitkään rauhallinen, mutta kun Heddan juoksu pääsi h-hetkeen, niin sen jälkeen Cello on ollut ihan mahdoton ja rauhottuu selkeesti hitaammin kun Totoro, joka kyllä siis alotti taas aikasemmin. Arska kävi kierroksilla, niistä puuttuvista palleistaan huolimatta, noin kolme neljä päivää, viisas vanhus.
Viivi sitten. Ei hyvältä näytä, ei. Kuume laski nopeasti kun Viivi sai antsat ja taas näytti pari päivää tosi hyvältä. Nyt Viivi on alkanut taas rohista, kukoa ja kakoa ja nenäkin vuotaa. Montaa päivää ei voi katella, sitten on taas mentävä, valitettavasti vaan luulen, että se saattaa olla Viivin viimeinen matka se. Jotenkin tässä ei enää hirmuisesti jaksa toivoa. Viivi on kyllä pirteä, syö hyvin ja siinä mielessä on ok, mutta nielu ei mitä ilmeisemmen ole kuitenkaan ok.
Ai niin, sunnuntaina pestiin sitten kolme leoa. Se oli sellanen parin tunnin urakka, eikä se sisältänyt kun pesun ja päälipuolisen kuivauksen. Vielä ois turkkien läpikäyntiä tiedossa ja pahimmoillaan joudutaan ainakin "pintapesemään" Greta ja Tiuku ennen lauantaita, että ovat sitten Jyskälässä koiran näkösiä. Tosin Tiukulta se turkki kyllä rapisee, toivottavasti sitä jäis ees vähän... Vanhimmainen, leojen hovikampaaja, kyllä epäili, ettei Tiukun turkki erityisen näyttävä tule olemaan. Ei ehkäs Gretanakaan, se kun on puolestaan vasta kasvussa.
Voisko leoihin asentaa sellasen turkkimittarin, joka kertois, että koska turkki on parhaimmillaan. Siitä vois sit kattoa mihin näytelmiin koira kannattaa ilmottaa...
Maanantai sisälsi sitten viimein joululahja-asioita. Nyt on ekat lahjat pakattuina, jo hankitut inventoituina, osa lahjoista tilattuina jne. Uskoisin, ettei joulukuussa tartte paljoa lahja-asioitten kanssa hötkyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti