Viimein perjantai

Viimein perjantai, viikko kun on ollut vähän takkunen... Eilen jo ajattelin, että flunssa kaataa punkan pohjalle, olo oli sen verta kamala. Jätin Cellon kurssinkin väliin. Ähäh, eipäs nikotella siellä, Cello nimittäin EI jättänyt kurssia väliin, KePo lähti Cellon kanssa vesisateeseen kursseilemaan sillä aikaa kun tärisin vällyjen alla odottamassa, että särkylääke tekee tehtävänsä.

Tänään nypin Aasan turkin "edustuskuntoon", vaikkei me minnekään edustamaan olla menossakaan. Kattelin sitten kauhulla, että kohta varmaan on edessä muidenkin turkkien siistimistä, ainakin Arskan. Tietty voishan noille jättää talvi-look-karvotuksen, ainakin siihen asti, että kyllästyn, jos kyllästyn.

Sen lisäksi oon tappanut varmaan tuhat kärpästä ja tunkenut toiset tuhat ikkunasta ulos, mutta aina näitä vaan riittää kiusaksi asti. Täytyy kai luopua ulko-oven auki pitämisestä vähitellen, sieltä kun tuntuu tunkevan siivekästä porukkaa tupa täyteen.

Piparipoju ei viime aikoina ole hiippaillut Lepikontiellä, laitettiin nimittäin joku kakkosnelosen tapanen portin alle. Kyllähän siitä tietty pääsis, jos oikein työntäis, ei tuo pölli niin pal paina, mutta toistaseks on riittänyt. Tänään pääsin seuraamaan ikkunasta kuinka Cello kävi katsastamassa tilanteen. Pikkuherra köpötteli muina poikina kohti porttia, ei silleen suoraan vaan mutkitellen, haistellen ja merkkaillen. Lopulta saapui portille, tutkaili portin alustaa ja just kun meinasin tempasta ikkunan auki ja karjasta, Cello jätti portin ja lähti kipittämään ovea kohti.

Murulle on tilattuna aika silmäpeilaukseen maanantaiaamuksi. Oon vaan sen verta vainoharhanen näitten silmäjuttujen kanssa, että taitaa olla kolme painajaispitosta yötä tiedossa, mutta toivottavasti jossain siellä painaisten väleissä saan vähän nukuttua kertyneitä univelkojakin pois...

Tuulensuoja vaikenee yöunille.