KePo soitti aamusta eläinlääkäriin ja sai Hempalle ajan tälle päivälle, iltapäivään tosin vasta, mutta kuitenkin. Toisaalta kun katselin Hemppaa aamulla, ennen kuin ländin töihin, niin ellen olisi kuullut sitä korinaa illalla, niin en olisi Hemppaa sairaana pitänytkään, sen verta oli taas latausta, vauhtia ja meininkiä, joten eipä meillä mitään paniikkia ollutkaan.
Ehdin duunista tultuani käyttää koirat sukkelaan pihalla ja vetää hetken henkeä, ennen kuin pakkasin Hempan kuljetusboxiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Lohjan keskustaa. Lähtiessä nappasin muutamat voikukanlehdet Hempalle matkaevääksi. Hemppa pääsi etupenkille, turvavöissä, kuis muutenkaan, ja ei kun baanalle. Hemppa pupelsi tyytyväisenä matkaeväitään. Tällä kertaa ajettiin Lohjalle tosi sukkelasti. Viimeksi matkaan meni melkeen tuplasti aikaa, joten ihan kiva miettiä, että kuin pal aikasemmin milloinkin pitäisi lähteä liikkeelle.
Vastaanotolla oltiin suorastaan liian aikaisin, mutta ilmeisesti osuttiin hyvään rakoon, koska päästiin eläinlääkärin pakeille melkeen heti. Nostin Hempan kuljetusboxista ja huomasin kauhukseni, että sillä oli ihan älyttömän pitkät kynnet. Missä välissä niistä oli sellaiset kasvanut, ei aavistustakaan, mutta vähänkö hävetti, olisin voinut vaipua maan alle. Ell tutki Hempan ja totesi, että keuhkot tosiaan rahisevat. Tutkimuksen jälkeen leikattiin kynnet ja edelleen hävetti. Hoidon päätteeksi antibioottipiikki pyllyyn, harmistunut, kiukutteleva marsu kuljetusboxiin ja kassan kautta autolle.
Pihassa kun noustiin autosta Herra Hemuli sai hepulin boxissaan, säntäili ees taas, kai se raasu kuvitteli, että joutuu uudestaan eläinlääkäriin nöyryytettäväksi. Voi sitä mielenosoituksellisuuden määrää kun Hemppa viimein pääsi taas kotiinsa. Hempalle ei kelvanneet edes makupalat, joita tarjosin. No salaattia Hempan oli jo ihan pakko ottaa, vaikka se antoikin minun ymmärtää, ettei hänen armonsa vielä tästä leppynyt, sen verta kamala oli reissu, että lisää lepytyslahjoja, kiitos. Mitähän meillä on tiedossa seuraavat 10 päivää kun antibioottia on annettava kahdesti päivässä, onneksi ei kuitenkaan pistoksina. No tuore ruoho, kurkku ja salaatti varmaan lepyttävät tuohtuneen marsun, ainakin toivon niin.
Tässä Hemppa reissun jälkeen... sekin vielä, että kehdataan häiritä räpsimällä salamalla päin näköä. Näin on, saan kyllä lepytellä vielä pitkään ja hartaasti
mutta pääasia, että Hemppa voi hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti