lauantaina, syyskuuta 09, 2006

Kaalilaatikko vuosimallia 2006


Heräsin aamulla ekaa kertaa joskus ennen puolta kasia. Raahauduin käyttämään koirat pihalla ja painelin takasin punkkaan. Muru ja Maltti jäivät tarhaan. Tovin kuluttua Muru aloitti haukkumisen. Yleensä jos Maltti on hiljaa ja Muru haukkuu yksinään, se tarkottaa, että Muru haukkuu naapureiden itse-itseään-ulkoiluttavia koiria. Kuuntelin siis tovin kaikessa rauhassa ja lopulta totesin, että kai tässä on jotain tehtävä, sentään lauantaiaamu ja naapurit ehkä haluavat nukkua vähän pitempään kun puoleen kasiin. Kurkkasin avoimesta ikkunasta ja karjasin "Turpa kii". KePo totesi, että siellä joku vie autoa ja sä karjut vaan, että turpa kii, mutta toisaalta se voi hyvinkin olla pelottavampaa kun koiran haukku.
Että silleen

Unet olivat oikeesti aika levottomia. Yhdessä unessa asuin pienessä rivariyksiössä (1h+k) ja mulla oli postimerkin kokonen piha. Sisälle yritti tunkea millon mitäkin väkeä ja lopulta löysin keittiöstä tytön, joka oli syönyt yli puolet täytekakusta. En kyllä tiedä mitä tarkotusta varten se kakku siellä oli. Heitin likan pihalla ja heräsin. Näin mä pal muitakin unia, mutten jaksa niitä muistaa. Toisaalta sain kyllä nukuttuakin, tai ainakin on aika pirtee olo.

Teen joka vuosi kaalilaatikkoa... kerran tai kaks, yleensä kerran, joten mulla ei siis ole aavistustakaan, että mitä ihmettä siihen kaalilaatikkoon oikein pitikään laittaa... Vuoden 2006 (eka)kerta iski tänään, keksin nimittäin kaalit kaupan vihannestiskiltä, tarjouksessa vielä. Siitä se lähti: mitähän mä laitoin kaalilaatikkoon viime vuonna?

No kaalia ainakin. Kaalit kärryyn. Juu ja jauhelihaa, mutta sen pitää olla sitten nautaa. Se ei tietenkään ollut tarjouksessa. Muuta? Kermaa... ei. Juustoa... ei. Juuston makuista kermaa... no ei. Riisiä!! Riisiä mä olen siihen aina laittanut, mutta mitä ihmeen riisiä? Tummaa, vaaleaa, pikariisiä, puuroriisiä, irtonaista riisiä... no siis ei mitään mielikuvaa, tai ehkä sen verran, että mitään mausteriisiä en ole käyttänyt (esim. jasmiiniriisiä tms.). Siinä taivastelin riisihyllyn edessä aikani ja lopulta otin tummaa riisiä, on se ainakin terveellisempää kun valkoinen ja irtonaista mä en varmaankaan ole käyttänyt. Ja jotain muuta vielä, juu siirappia.

Alotin pistämällä riisit kiehumaan, päätin laittaa pari liemikuutiota riisin sekaan, vaikken kyllä jaksa millään muistaa laitoinko viime vuonna.. Riiseille kävi kuten usein käy: keitin ne ihan liian kypsiksi, ei ne enää mitään nestettä lisää ime. Ohhoijaa. Sitten paistoin jauhelihan, se sentään meni kuin pitinkin. Sen jälkeen kaalit esikypsymään sipulin kanssa ja lopulta kaikki sopivannäköiseksi sörsseliksi, siirappia ja mausteita sekaan ja vuokaan. Jännitys kohoaa huippuunsa; mitä olen tällä kertaa saanut aikaan.


Sillä aikaa kun sekottelin sörsseleitäni rouva Aasa keksi raon, josta pääsee naapurin puolelle. No ihan pöpelikköähän se siinä kohti on, joten koirat eivät kai oikein miellä, että se on naapurin tonttia, ei meidän, mutten silti halua, että meidän koirat käyvät siellä kakkimassa, joten karjuin naama punasena keittiön ikkunasta. Aasa kipittikin kiltisti takaisin omalle puolelle ja taas tukittiin yksi reikä tulevaisuutta silmällä pitäen.

Keitokseni valmistui ja se on... yllätys, yllätys... taas kerran... ihan... kaalilaatikon makuista, kuulemma jopa hyvänmakuisen kaalilaatikon makuista Juu, juu, söin sitä itekin ja se oli hyvää.

Kasvattini Niki kävi meitä pikapikaa moikkaamassa ... niin no ei nyt ihan yksinään kuitenkaan vaan perheensä kera. On se niin ihana ja aina vaan samanmoinen pusumoottori kun ennenkin... no Niki siis ... tietenkin, ja muisti meidät paremmin kuin hyvin. Terkkuja vaan Nikille porukoineen ja kiitos käynnistä!

Kärpästen joukkoinvaasio jatkuu edelleen, niitä on täällä miljoona, vaikka me on lätkitty niitä kaks miljoonaa, joten annoin viimein periksi ja pistin ulko-oven kiinni.
Tervetuloa syksy!

Ei kommentteja: