Heräsin aamulla ekaa kertaa joskus ennen puolta kasia. Raahauduin käyttämään koirat pihalla ja painelin takasin punkkaan. Muru ja Maltti jäivät tarhaan. Tovin kuluttua Muru aloitti haukkumisen. Yleensä jos Maltti on hiljaa ja Muru haukkuu yksinään, se tarkottaa, että Muru haukkuu naapureiden itse-itseään-ulkoiluttavia koiria. Kuuntelin siis tovin kaikessa rauhassa ja lopulta totesin, että kai tässä on jotain tehtävä, sentään lauantaiaamu ja naapurit ehkä haluavat nukkua vähän pitempään kun puoleen kasiin. Kurkkasin avoimesta ikkunasta ja karjasin "Turpa kii". KePo totesi, että siellä joku vie autoa ja sä karjut vaan, että turpa kii, mutta toisaalta se voi hyvinkin olla pelottavampaa kun koiran haukku.
Että silleen
Unet olivat oikeesti aika levottomia. Yhdessä unessa asuin pienessä rivariyksiössä (1h+k) ja mulla oli postimerkin kokonen piha. Sisälle yritti tunkea millon mitäkin väkeä ja lopulta löysin keittiöstä tytön, joka oli syönyt yli puolet täytekakusta. En kyllä tiedä mitä tarkotusta varten se kakku siellä oli. Heitin likan pihalla ja heräsin. Näin mä pal muitakin unia, mutten jaksa niitä muistaa. Toisaalta sain kyllä nukuttuakin, tai ainakin on aika pirtee olo.
Teen joka vuosi kaalilaatikkoa... kerran tai kaks, yleensä kerran, joten mulla ei siis ole aavistustakaan, että mitä ihmettä siihen kaalilaatikkoon oikein pitikään laittaa... Vuoden 2006 (eka)kerta iski tänään, keksin nimittäin kaalit kaupan vihannestiskiltä, tarjouksessa vielä. Siitä se lähti: mitähän mä laitoin kaalilaatikkoon viime vuonna?
No kaalia ainakin. Kaalit kärryyn.
Alotin pistämällä riisit kiehumaan, päätin laittaa pari liemikuutiota riisin sekaan, vaikken kyllä jaksa millään muistaa laitoinko viime vuonna.. Riiseille kävi kuten usein käy: keitin ne ihan liian kypsiksi, ei ne enää mitään nestettä lisää ime. Ohhoijaa. Sitten paistoin jauhelihan, se sentään meni kuin pitinkin. Sen jälkeen kaalit esikypsymään sipulin kanssa ja lopulta kaikki sopivannäköiseksi sörsseliksi, siirappia ja mausteita sekaan ja vuokaan. Jännitys kohoaa huippuunsa; mitä olen tällä kertaa saanut aikaan.
Sillä aikaa kun sekottelin sörsseleitäni rouva Aasa keksi raon, josta pääsee naapurin puolelle. No ihan pöpelikköähän se siinä kohti on, joten koirat eivät kai oikein miellä, että se on naapurin tonttia, ei meidän, mutten silti halua, että meidän koirat käyvät siellä kakkimassa, joten karjuin naama punasena keittiön ikkunasta. Aasa kipittikin kiltisti takaisin omalle puolelle ja taas tukittiin yksi reikä tulevaisuutta silmällä pitäen.
Keitokseni valmistui ja se on... yllätys, yllätys... taas kerran... ihan... kaalilaatikon makuista, kuulemma jopa hyvänmakuisen kaalilaatikon makuista
Kasvattini Niki kävi meitä pikapikaa moikkaamassa
Kärpästen joukkoinvaasio jatkuu edelleen, niitä on täällä miljoona, vaikka me on lätkitty niitä kaks miljoonaa, joten annoin viimein periksi ja pistin ulko-oven kiinni.
Tervetuloa syksy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti