Amandan juoksua ei kuulu, ei näy ja aika käy vähiin ennen kuin loppuu. Työt painaa syksystä päälle siihen malliin, ettei kuvioon mahdu pentuja, varsinkaan kun näillä näppäimin apujoukotkin starttaavat omat projektinsa syksyn koittaessa, joten katras on saatava liikenteeseen "ajoissa" ja ellei näin käy, niin koko projekti jää. Onko se sitten hyvä vai paha, tiedä häntä, puolensa aina ja kaikessa, eikä mikään ole pelkästään mustaa tai valkoista, ei edes mustavalkoista.
Arskalle on nyt äijätarkastus tilattuna, ens keskiviikolle, iltapuoleen. Hampaat ainakin katotaan, joku verenkuva varmaan ja mitä nyt tollasen rapiat 10-vuotiaan osalta on hyvä tsekata. Pirtee ja hyväkuntonen Arska kyllä on, mut haluanpa nyt vaan, että vähän syynätään. Niistä Viivin rokotuksista vois sit varmaan siinä samalla vähän keskustella...
Juu ja sit vappu, onneks sitä ei enää tässä iässä tartte juhlia. Vappuaaton kunniaksi vanhimmainen (joka ehkä ois vielä siinä juhlintaiässä...) pesi Gretan, tosin vaan jalat ja mahan, turkki on ihan kuollut ja irti, joten sitä ei auttanut käydä liikaa pöyhimään. Muuten vappuaatto meni varsin rauhallisissa merkeissä, se kun saapui pieni vapunjuhlija meille yökylään. Voinkin siis kehua vappuaattona lähinnä leikkineeni duploilla...
Lauantaina saapuivat pienen juhlijan vanhemmat, jolloin pieni juhlija muuttui enkelistä pikku pahalaiseksi. Vanhemmilla on outo vaikutus lapsiin, sen huomasi jo silloin kun omat olivat pieniä. Siinäpä se lauantaipäivä kului seurustellessa kunnes pieni vapunjuhlija alkoi olla väsynyt vapun juhlija ja suuntasi kohti kotiaan, se on rankkaa tollanen yökyläily, munkkien popsiminen ja siman maistelu.
Illalla oli vuorossa Gretan kampausta. Tai vanhimmainen sen puolen hoiti, eikä turkkia voinut kovin kammata, pahimmat takut vaan, kun sitä mukaan irtosi karva kun johonkin koski. Onneks en ole Gretaa nyt mihinkään ilmotellut, saa pitää karvankasvatusloman tässä välissä.
Tänään suunnattiin Somerolle näyttelyyn. Tajusin onneks laittaa pitkät kalsarit. Lähtiessä tosin pohdin naulakolla, että minkä takin ottais, päädyin toppatakkiin, se kun on vielä pesemättä, joten aattelin, ettei niin tassun jäljet yms. haittaa. Onneks päädyin, meinaan näyttelypaikalla oli hippasen kylmä tuuli, sellanen luihin ja ytimiin käypänen.
Näyttelypaikalla yritin vähän sukia varovasti Gretan turkkia, mut kun joka kerta vaan irtos isoja tuppoja karvaa, hännästäkin, niin päätin antaa olla, menee kuin on mennäkseen. Tassukarvojakin katoin, et ois pitänyt leikata, muilla oli niin nätit tassukarvat, meidän neidolla vaan viidakko rehotti. Nää on niitä hetkiä kun miettii, että minkä ihmeen takia me oikein tänne tultiin, oisko pitäny ensin irrottaa vanha turkki ja sit kasvattaa uus...
Zorro oli kehässä ennen Gretaa ja meni tosi upeasti, tulos NUO ERI1, PU4.
ONNEA, ONNEA vielä kerran Zorro kotijoukkoineen!!!
Greta, ja KePokin, on viimein kunnostautunut kehässä ja annan suorituksesta arvosanan 8. Seisominen on vielä vähän niin ja näin, sitä KePo lähtee tässä naksulla opettamaan kunhan kurssi alkaa toukokuun puolivälin paikkeilla. Ravaaminen meni Gretalta nuortenluokassa ok, mut pn-kehässä oli jo havaittavissa selkeää kyllästymistä. Lopputulos siitä huolimatta uskomattoman upea NUO ERI1, PN1, SERTI, VSP.
Tällä kertaa menestyksen arvoa nosti vielä se, että tuomari oli tiukka (mikä mielestäni ei ole ollenkaan huono asia) ja jakeli vaaleenpunasten nauhojen lisäksi punaisia, sinisiä ja keltaisia. Ekan keltasen kohdalla tyrmistyin sen verta, että kirjotin luetteloon kelt. kun en millään äkkisiltään saanut päähäni, että mikä se keltanen nauha oikein oli... no T eli tyydyttävähän se kun oikein muistilokeroitaan kaiveli.
ERI:n saaminen jo sinällään kirvoitti riemutanssit kehän laidalla saati se hetki kun tajusin, että ainoa ERI:n saanut narttu, joka ei jo ollut valio, oli Greta ja siis serti oli tulossa. Siinä kohti sanoin, et ihan sama miten menee PN-kehä, serti on meidän ja vähintäin PN3-sijotus, koska vaan kolme narttua sai ERI:n.
No huonosti ei mennyt se pn-kehäkään, vaikka Greta vähän jo pomppelehti. Greta siis VSP ja Ramavan's Zauber ROP. Eikä me huonolle koiralle hävittykään, oli meinaan BIS2 loppukehissä. Onneksi olkoon! Onneksi olkoon myös muille paikalla olleille.
ROP Ramavan's Zauber & VSP Kipazin Kiss of Passion
Täytyy sanoa, että jotenkin leokehillä nuo menestymisen hetket tuntuu pal makoisammilta kun länderikehillä, mitenkään länderikehän menestyksiä väheksymättä. Yks syy siihen on varmaan se, että leoja on aina varsin paljon, ländereitä on harvoin kovin montaa. Ja jos koiria on enemmän, on tuttujakin enemmän ja joukossahan tyhmyys, mut varmaan kaikki muukin, tiivistyy... Niin ja jotenkin leot kerää noita rapsuttelijoita ja yllättävän moni jää sitten seuraamaan miten kehässä käy. Meilläkin oli tänään kokonainen perhe kannustamassa, eivätkä leoihmisiä ollenkaan. Ja ne onnitteluhalaukset, nekin vaan kummasti lämmittää mieltä. Kiitos kaikille tutuille, ja niille joita en ennastaan tuntenut, seurasta!
Meillä on nyt siis näyttelytaukoa tovi; Greta kasvattelee turkkinsa, Hedda juoksentelee juoksunsa ja Muru oottelee lokakuuta ja veteraani-ikää. Muille ei näyttelysuunnitelmia ainakaan juur nyt ole. Niinpä ilmottauduin jo yhdelle viikonloppukurssille, aiheena rotutuntemus... ettei vaan aika kävis pitkäks
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti