Pyykkiä ja karvaa

Äkkiä se ilmanala pyörähtää talvesta keskikesään, jotenkin nimittäin on viikonloppuna tuntunut enemmän heinä- kuin toukokuulta. Sopii mulle, ei siinä mitään, kunhan vaan keskikesän säitä riittää sitten keskikesällekin.

Perjantaina alotettiin kerpeleitten karvaus. Ekana käsittelyyn pääsi Greta (ja juu, mulla on kuviakin... muttei nyt just julkasukuosissa). Täytyy sanoa, että vaikkas karvaa lähti hirmunen määrä niin vielä hirmusempi jäi Gretalle ylle, että jos se kaikki aikoo tosiaan lähteä, niin vielä on duunia rutosti edessä, ei nimittäin pal edes huomaa, että kammattu, karstattu, harattu ja pöllytetty on. Greta älys kyllä tosi sukkelasti, että tulee viileempi kun turkkia vähän harvennetaan, joten antoi tosi kivasti raastaa karvaa irti.

Muru pääsi kampaajalle seuraavana ja Murun kampaaminen ei koskaan ole ollut, eikä ole, ongelma, rouva oikein nauttii kun turkkia raaputellaan, ihan sama käsinkö vai jollain lisävarusteilla, ja kuin kauan. Murun turkki on jo karvanvaihdon paremmalla puolella eli kasvusuunnassa, joten kovin pal karvaa ei lähtenyt, mitä nyt housut harveni kummasti. Murun turkki on kyllä muuttunut jotenkin parempikuntoiseksi, vaikka tosi helppohoitoinen se aina on ollut, eikä lähtenytkään samalla lailla kun aikasemmin, liekö Nutrolinilla vaikutusta asiaan.

Viimesenä, eli vasta tänään käsittelyssä oli Tiuku. Tiukun turkki näytti sille, että eihän siinä pal duunia, ihan irti, eikä niin paksukaan kun Murun ja Gretan... toisin oli asiat kun luultiin. Siis eihän Tiukun turkki oikeesti ole niin paksu ja tiuha kun Murun ja Gretan, mutta on sitä karvaa Tiukullakin ja jostain syystä kaikki pohjavilla oli jotenkin outoa... ei voi sanoa huopunutta, mutta jotenkin outoa. Samaa öljylisää Tiuku kuitenkin syö kuin Muru ja Gretakin, joitten turkit taas olivat suorastaan priimakunnossa.

Eikäpä siinä mitään, että jouduttiin raastamaan kaikki mahdollinen pohjavilla irti, mutta kun Tiukun nahasta löytyi alkava hot spot, niin se ei ollut yhtään hauska juttu. Leikattiin turkkia pois, minkä saatiin, siitä hot spot -kohdasta ja leikattiin sitten armotta kaikkialta muualtakin, missä vähänkään takkua oli. Nyt Tiuku on aika klani (siitäkin on kuva... kamerassa) ja voi olla että vielä klanimpi kun eläinlääkäristä pääsee, toivottavasti vaan saadaan aika het huomiselle, se kun on tuo hot spot niin kavala, tänään vähän punotusta tossa, huomenna pahimmoillaan koko nahka ruvella. Voi toki edetä hitaamminkin tai olla kokonaan etenemättä. Eläinlääkäriin yhtä kaikki, het kun päästään ja ainakin iho saa nyt hengittää kun pohjavillat on melkeestä kokonaan pois.

Muuten aika onkin sit mennyt enemmän ja vähemmän pyykäten, oon pessyt varmaan 20 koneellista pyykkiä viikonlopun aikana ja aina sitä vaan riittää... Ihan uskomatonta. Oon kyllä pessy pois jotain talvitakkeja ja sit leluja, joita lelunurkan siivouksesta siirty pyykkijonoon, mutta kyllä sitä ihan tavan pyykkiäkin tohon määrään mahtu aika monta koneellista.

Lelunurkka on nyt melkeestä tyhjä, samoin päätykomero. Vielä kun keskimmäinen käy kattomassa oliko siellä jotain, jota hän haluaa säästää, niin sitten lähtee loppuromu jonnekin. Tähän juoksuun ei "juoksuhuone" Heddalle ehdi, mut seuraavaan sitten. Ja meikä ainakin saa joulukoristeet sun muun sellasen kausirekvisiitan viimein näpsäkästi jonnekin eli päätykomeroon.

Heddan juoksu on tosiaan ihan lopuillaan, tai varmaan loppukin, muttei vielä ihan sitä poikien kanssa olla pihalle päästetty, varmuuden vuoksi, varsinkin kun Cello vieläkin kohkaa jonkun verran, Totoro on jo rauhallista poikaa. Hedda on siis saanut nauttia viikonloppuna kerpeleitten kanssa pihailusta kun taas muu länderilauma on laukannut ees taas pyykkikorin kanssa. Jokainen on kuitenkin saanut mitä ilmeisimmin olla tarpeekseen pihalla, koskapa yhtään kateellista naamaa ei näkynyt keittiön ikkunassa kun karvattiin Tiukua ja Hedda pyöri mukana.