Miten nää illat on niin älyttömän lyhyitä? Just kun pääsee kotio, niin pitää mennä nukkumaan ja lähteä töihin. Voisko iltoja jotenkin pidentää tai voisko nukkumisen jotenkin skipata välistä. Jos joku voi elää 70 vuotta syömättä, niin miks ihmeessä mä en vois elää 100 vuotta nukkumatta, kysyn vaan.
Maanantai oli kurssi-ilta, eikä koira-aihetta, joten ei siitä sen enempää. Tänään menin suoraan duunista akutädin pakeille, en ookaan iäisyyksiin käynyt, enkä nytkään aatellut mitään "hamaan tulevaisuuteen" -hoitoa vaan parin kerran kesäviritystä. Tällä kertaa sit kyllä todella viritettiin, meinaan neulojen lisäks akutäti tökki sääriä ja lupas, että ne on huomenna ihan mustelmilla. Mitä tossa saunan päälle sääriäni kattelin, niin ainakin ne on ihan rei'illä... Silti ne ei oo kipeet ja olo on mitä mainioin.
Tunnelma täällä kotosalla on lievästi sanoen levoton ja rasittava. Heddan juoksu on kääntynyt loppusuoralle, mut Cellon ja Totoron apinointi on päässyt oikein apinavauhtiin. Molemmilta on korvat kadonneet, pistoolin varmistus pettää sopimattomissa paikoissa, hyperventilaatio on enemmän kun todennäkönen tolla puuskutuksella ja jokainen narttu on potentiaalinen tyttöystävä. Multa menee hermo, vanhimmaiselta menee hermo, KePolta menee hermo, Arskalta menee hermo, loppuporukka näyttää suht rauhalliselta ja pojilla on pallit löyhässä. Vaan aikansa kutakin, varmaan siis tätäkin.
Pentuprojektille tuuppaa vähän myötätuulta, vaikkei Aman juoksu vieläkään ole alkanut. Näillä näkymin voimme odottaa edelleen, ainakin jonkun aikaa, ja kaipa sen juoksun on joskus alettava, vai onko?
Tää on ihan pakko kertoo loppukevennyksenä. Olin tässä eräällä viikolla yhtenä päivänä töissä kun puhelin soi. Koska "asustan" maisemakonttorissa ja paikalla oli vieraita, niin poistuin käytävällä olevalle sohvalle puhumaan. Siinä istuessani ja puhelimessa pölistessäni aloin ihmetellä, että mitä kumman "töröjä" mulla on housuissani. Tarkemmin kun katoin, niin kas, töröt olivat saumat ja siis housut nurinpäin mulla jalassa saumat sojottaen. Meinasin ratketa nauruun, mut sain pokan pidettyä ja puhelun jälkeen kävin vähin äänin toiletin puolella kääntämässä housut oikein päin. Elämä on.
tiistaina, toukokuuta 11, 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Nuttu nurin, onni oikein! :)
Elämä on.... kyllä sullekin sattuu jos vaikka mitä:), no niinhän sanotaan, että tekevälle sattuu...
Kauhulla luin tuota teidän urosten hyperventilaatio, pissa, puuskutusjuttua, meinaan kun Carolina on juuri tekemässä juoksua ja tiedän, että meillä alkaa samanlainen show noitten mein urosten kanssa (huokaus).... No niin kuin tuolla aikaisemmin sinäkin olet todennut, täytyy vaan kestää kun on itse ottanut sekä uroksia, että narttuja (nartun) kotiinsa; ja onneksi se show kestää vain sen nelisen viikkoa ja sit saa taas jonkun aikaa olla suht normaalisti. Onneks Carolla on juoksut vain kerran vuodessa.
Mut elämä on.
terkuin
Malla
Lähetä kommentti