Viimeinkin lämmintä

Viimeinkin lämmintä, viimeinkin alkaa tuntua, että kyllä se kesä sieltä vielä tulee. Välillä olikin jo iskeä uskonpuute.

Keskiviikkoillasta käytettiin iso osa ihan vaan pihan siivoamiseen. Ihan käsittämätöntä mitä kaikkea pihasta aina talven jäljiltä löytyykään, täytyy ihan ihmetellä, että mistä kummasta se kaikki kama on sinne oikein tullut. No osan on koirat kantaneet sisältä ulos, osa on jäänyt edellisenä syksynä keräämättä ennen lumentuloa ja osa sitten tuntuu vaan tulleen... ööö... jostain. Enpä tiedä näyttääkö piha yhtään sen siistimmältä kun ennen siivoustakaan, mut ainakin peräkärry on täynnään tavaraa lähdössä kaatopaikalle.

Sisälläkin on vähän siivoiltu (miks ihmeessä keväällä muuten pitää aina siivota?). Yläkerran vierashuone on nyt kuosissaan ja vieraspyyhkeet ja petivaatteet ovat viimein muuttaneet vierashuoneen komeroon, sain siis alakerran käsipyyhe - pöytäliina - sekalainen soppa -lipaston järjestettyä toimivaan ordnungiin. Yläkerran käytävän päätykomeroonkin jo hyökättiin... se on nyt kai aika tyhjä.

Yläkerran "lelunurkka" pitäis vielä tyhjentää, koska siitä, yhdessä yläkerran porrastasanteen kanssa, tulee juoksuisten tyttöjen... tai siis juoksuisen Heddan olohuone, siis silloin kun kukaan ei ole kotona. Riittävän kaukana ja turvallisesti, jottei pojat sinne noin vaan pääsekään. Vanhimmainen ja nuorimmainen ovat suunnitelleet jatkavansa lelunurkan selvittelyä huomenissa. On nurkassa vielä lelujakin, joskin suurin osa tavarasta oli ihan kaikkea muuta rojua, miten roju aina valtaakin jokaisen tyhjän nurkan.

Ukkonenkin on kolkutellut, tosin kuten yleensäkin, niin kulki ohi. Tällä kertaa etelän puolelta, tosin pohjosenkin puolella näky tummia pilviä. Siinä meidän kohdalla vaan sellanen railo. Varmuuden vuoks kuitenkin saunaan mennessä laskin vettä isoon vatiin, että jos vaikka menee sähkö, se kun ei pumppu toimi sähköttä, eikä oo kiva nukkua shamppoot kutrien koristuksena.

Heddan juoksu alkaa olla sen verran ohi, että Totoro on melkeestä lakannut kohkaamasta, nukkuikin ekan yön piiiiiiiitkästä aikaa rauhallisesti meikäläisen kainalossa, pomppimatta ees taas. Cello sen sijaan, ylläri pylläri, apinoi edelleen apinanraivolla. Aika jännä, koska yleensä Cello on ollut tarkka, eikä ole ääliöinyt kun vaan parhaina päivinä... Vielä ei kuitenkaan olla arvattu päästää poikia Heddan kanssa samaan tilaan. Hedda-raasuhan se siitä vähän kärsii, koska joutuu ulkoilemaan joko yksin kaksjalkojen kanssa tai sitten vanhojen neitien seurassa, joten normaali leikkiseura (Totoro) uupuu tyystin. Vaan eipä tämä kärsimys enää kauaa kestä, mitä nyt sitten taas uudestaan joskus jonkusen kuukauden päästä.

Kasvattajana tietty toivois, että nartulla ois juoksut kaks kertaa vuodessa, helpompi ajottaa pennut, niin etteivät synny ihan epäsopivaan aikaan. Nartun omitajana taas toivois, että juoksut ois maksimissaan kerran vuodessa ja näin leikkaamattoman nartun ja parin leikkaamattoman uroksen omistajana sitä toivois, että nartulla ei ois juoksuja ollenkaan tai että urosten pallit vois pistää vaikka pakastimeen aina sillon kun niille ei oo käyttöä.

Saiskohan viikonloppuna raastettua kerpeleistä karvaa...

ps. Jättionnittelut Vipulle (Kipazin Mentha Viridis), kartturilleen sekä taustajoukoilleen!!!! Vipusta tuli tänään FI AVA.