Tänään oli Gretan arkitottiskurssin vika kerta ja sen aihe oli jäljestys. Greta ei koskaan olekaan jälkeä ajanut, joten oli tosi mielenkiintoista nähdä miten homma toimi. Arska pääsi mukaan vähän siivellä, osin korvauksena taannoin peruuntuneesta kurssikerrasta ja osin varmaan, koska on jälkikoirana hippasen speciaali sokeutensa takia.
Tein het aluksi Arskalle jäljen mahdollisimman näkyvälle paikalle, sillä Arska toimi demokoirana kurssilaisille ennen kuin nämä lähtivät tekemään jälkiä omille koirilleen. Vähän kyllä jännäsin miten jälki menee, Arska kun ei aikoihin ole jälkimettässä ollut, vaan loistavasti tuo jäljen ajoi. Yhdessä kohti piti vähän hakea, mut paikalla tuuli, joten jälki oli varmaan hippasen sivussa ja sitten kun jäljen suunta muuttui niin tuulenkin suunta muuttui ja siinä piti sit vähän ihmetellä. Ja olihan se hyvä demo kokemattomille siitä miten pitää antaa koiran ite löytää jälki uudelleen, eikä ohjata sitä takasin jäljelle.
Tein Arskalle toisenkin jäljen, joka ajettiin sit aika lopussa kurssikertaa. Sillä jäljellä olikin jo kaarretta ja mutkaa sun muuta ja pituuttakin jonkin verran. Arska lähti jäljelle tosi innolla ja ajoi sen tosi hyvin, vaikutti suorastaan vähän pettyneeltä kun jälki loppu. Ois pitäny varmaan vielä kokeilla miten Arska ilmasee esineet, muttei tullut mieleen ja ehkä se näin tauon jälkeen olikin hyvä, ettei tullut liikaa samalla kertaa.
Gretan jäljet oli aika lyhyitä ja suoria, eihän neiti ole ikinä tekemällä tehtyä jälkeä ajanut, luulen tosin et pupun jälkiä pihassa kyllä. Greta osotttautui luonnonlahjakkuudeksi jälkikoirana, painalsi nenä maassa menemään, eikä välittänyt nameista. Arskakaan ei koskaan jäljellä mitään nameja syö, ei ees jäljen päässä, sille jälki on palkinto ja ohjaajan ilo kun jäljen pää löytyy. Greta näyttäis olevan vähän samaa maata. Kouluttajakin oli oikeestaan vähän hämmästynyt Gretan luontaisesta menosta ja suuresta innosta. Nyt meillä ois sit niin kun kaks jälkikoiraa...
Siinähän se ilta sit menikin mettässä koluten ja itikoita huitoen. Joo itikoita tosiaan oli jo aika liuta pyörimässä porukan ympärillä. Ehkä tästä vielä kesä tulee...
tiistaina, huhtikuuta 27, 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
hihihih.. oiskohan iskältä perittyä jäljestys intoa Gretalla ;)
Lähetä kommentti