Kiirettä, vaan ei hellettä

Kaikella on tapana kertyä, kiireelläkin. Tai no kiireellä ja kiireellä. Maanantaina vaikkas kiire on ehkä väärä sana. Kaupoilla oli käytävä, joo, mut jos sitten loppuillan kiire on sitä, että tarttee ehtiä saunaan ja töllöttämään vuokradevari, niin ei kai se toisaalta mikään kiire oo, vaikka onkin kiire, että ehtii toteuttaa suunnitelmansa.

Tänään oli duunissa poikkeuksellisen kiire päivä ja siitä jäi kai sitten kiirefiilis päälle. Duunin jälkeen oli treffit akutädin kanssa, enkä tiedä minkä sortin neulotus se tällä kertaa oikein oli, koska kotiin tullessa kaik virta oli meikäläisestä kadonnut, pää vaan humisi ja oikeestaan jo kotiin ajaminen oli aikamoinen ponnistus.

Kotona kaaduin soffalle ja vedin sikeitä, tais olla joku puoltoista tuntia, jonka jälkeen sain koneiston liikkeelle, pää tosin oli edelleen ihan sekasin ja kropasta voimat pois. Siinä vaiheessa olikin sitten jo kiire ehtiä ees osa siitä mitä oli ajatellut ehtivänsä, joten kiirefiilis jatkui ja kun siihen lisätään pöhnänen olo päässä ja zombimainen olo kropassa, niin toivottavasti en tehnyt montaa virhettä tekemisissäni.

Kiirettä voi siis luoda kiireettömästikin... kyse on asenteesta, aina.