Viivi ja Vogel

Levon kannalta tuli otettua tämä(kin) päivä. Tai aattelin kyllä vähän raivata verantaa, joka on taas taantunut varastotilan tasolle, mut sit jotenkin jumahdin koneelle ja huomasin, jotta herttinen, kellohan alkaa näyttää jo nukkumaanmenoaikaa, että sinne se vilahti tämäkin ilta ihan vaan takkaa lämmittäen ja olla möllöttäen.

Viiville tarjosin tänään ekan satsin Vogelia. Ai sitä menoa ja meininkiä keittiössä kun koirat haisto Vogelipötkön avatun, ainoa epäluulonen oli Viivi, muut roikku suunnilleen tiskipöydän reunalla nenät pitkällään. Tässä kohti odotukset ruuan suosiosta laski kummasti, nimittäin kun sitähän oli tarkotus tarjota Viiville, ei koko MUULLE laumalle, oishan MurrenMurkinakin kelvannut kaikille muille, muttei Viiville.

Hämmästyin siis suuresti kun pistin Viivin kupin telineeseensä, arvon neito jopa meni haistelemaan ruokaansa, sitten maistelemaan ja peräti söi. En yhtään laskeskellut kuin pal Viivi sitä ruokaa tarttis, tuuppasin puoli pötköä (se on ihan liikaa sanoisin) kuppiin ja Viivihän sitten yritti urakoida koko kupillisen urhoollisesti. Lopulta luovutti kun kupissa oli edelleen ehkä neljännes siitä puolikkaasta. Eli kyllä maistuu Viiville Vogel, joten voin syöttää sitä ja katsoa mitä nielulle NYT tapahtuu.

Ja koska kilon pötkö on Viiville liikaa kahdelle päivälle, niin loppukin lauma saa "maustetta" ruokaansa, ei tartte kateellisina kuolata. Jos ois pakastintilaa jne. niin voishan sitä koko lauman siirtää jollekin tollaselle, mutta ei riitä tilat, joten tyydyn edelleen syöttämään pääasiassa nappulaa kaikille niille, joilla ei ole mitään ongelmaa nappuloitten nakertamisen kanssa.

Ja sit untenmaille...