Se on sit tukka ojennuksessa, vaikkei kello näykään (sitä ei ole), kävin nimittäin kampaajalla ja siihen se tämä iltapäivä menikin. Kampaajalla istuessani mietin, että jos ois koirien "yksinhuoltaja", niin kyllä ois hankalaa järjestellä aikataulujaan, mut kun vanhimmainen asuu vielä kotona ja KePokin yleensä tulee ennen puolta yötä, niin meikäläinen voi aina välillä "unohtaa" olevansa koiranomistaja.
Nauratti kyllä melkosesti kun kampaaja nappasi fleecetakin, jonka riisuin ja heitin vaan kapsäkkini päälle, ja kiikutti turvaan "karvoilta". Luulen, ettei siinä vaatekappaleessa ois pari omaa karvaa enää näkynyt kaikkien miljoonien koirankarvojen seasta.
Postin "täti" puolestaan taisi ihmetellä kovastikin pakettia, jonka kävin kampaajan jälkeen hakemassa, se kun loiskui mielenkiintoisesti, oikein virkailija mainitsikin asiasta. Armahdin hänet uteliaisuuden alhosta ja kerroin, että paketissa on lisäravinteita koirille eli öljypulloja. Tiedä sitten kuin katu-uskottava olin vai jäikö jonkin sortin epäilys kaivertamaan virkailijan mieltä
Miten se sitten onkin niin, että kun ite olet poissa paikalta, niin kotonakin tapahtuu kaikkea... tällä kertaa pihalla oli syntynyt jonkin sortin yleinen hässäkkä, jonka seurauksena Arskalla on pistohaava kyynärtaipeessaan. Kukaan ei tiedä mitä oikein tapahtui, koska kukaan ei nähnyt mitä tapahtui. Vanhimmainen kyllä handlasi tilanteen vuosien kokemuksella, joten tilanne päättyi just siihen kun hän ehti paihalle koirien perässä.
Oletus on tämä: Hedda meni pyörimään Arskan suuhun (se joskus tekee niin) ja Arska äyskähti, jolloin Hedda aina pelästyy hurjasti (aina, vaikka kohta on taas jonkun suussa pyörimässä) ja kiljahtaa, jolloin Cello on lähtenyt poliisiksi (tekee sitä aika usein) ja napannut Arskaa jalkaan. Loppu porukka on pyörinyt hurjasti haukkuen ympärillä. Mutta tämä on siis vain oletus, tilanteen kulku on voinut olla vallan toinenkin. Arskan haava näyttää kulmahampaan tekemältä, mutta voi periaatteessa olla myös vaikka tikun tekemä, vanha puukorikin kun rönöttää pihalla koirien ilona, ja se on rottinkia.
Arska kyllä osaa ottaa tilanteesta kaiken irti, kun on niiiiiiiiiiiin kipeä jalka, ettei kävellyksi saa. Oikeesti tosi siisti pieni haava, jota toki pitää seurata, kun näillä pistohaavoilla on taipumusta tulehtumiseen. Ikävässä paikassa kyllä, kun on taivekohdassa, joten varmasti haittaa elämää jonkin verran ainakin tovin. Tai ehkäpä se jo yön kuluessa paranee: vanhimmainen sen kuitenkin putsasi pariinkin kertaan, meikä anto homeopaattisia ja Reikiä, vanhimmainen puolestaan särkylääkkeen Pupin varastosta. Katelaan.
torstaina, maaliskuuta 04, 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti