Kun ei kestä, niin ei kestä

Kyllä se vaan on niin, että kun ei kestä, niin ei kestä, eikä se asia siitä muuksi muutu ennen kuin ihme tapahtuu ja niitähän nyt tietty tapahtuu, että jään oottelemaan.

Niin siis kyse on taas kerran tästä mun selästäni. Mokoma rampautti mut täysin muutamia vuosia sitten ja olin ihan romu pari vuotta. Nyt oon elellyt jo pitemmän aikaa ongelmitta, siis ihan normaalia elämää. Pitää toki aina muistaa, että siinä kohti on syytä lopettaa, mitä ikinä tekeekin, kun alkaa tuntua siltä. Jos menee yhtään yli rajan, niin sitten saa kärvistellä muutaman päivän.

Selkä on ollut ihan niin hyvässä kunnossa, että oon kerpeleitten turkkejakin vähän sukinut, joskin päävastuu on vanhimmaisella ja KePolla. Viikonloppuna sit innostuin ruokkoamaan Murun turkin ja vaikka vanhimmainen autto, niin ruoskaa tuli eli selkä kiukuttelee. Ei onneks niin pahasti, että pitäis lekuriin mennä, tosin meenkin kyllä tarvittaessa akuun, en lekuriin, paitti sit on mentävä lekuriinkin, jos tarttee sairista. Vaan eiköhän tämä tästä tokene.

Taas kerran kuitenkin totesin, että kyllä, kyllä se oikeasti on luovuttava ajatuksesta, että kotona ois sellanen kiva kerpelelauma... siitäkin huolimatta, että kerpelefani KePo on luvannut rakentaa kerpeleille moottoroidun trimmipöydän. Sit pitäis tietty rakentaa myös moottoroitu pesupöytä ja mitähän vielä. Ai niin ja satsata kybällä tottikseen, jotta koira tottelee aina ja satavarmasti (sellasta koiraa ei oikeesti ole olemassakaan), kosken kykene, jos selkä vaivaa pahasti, lenkittämään ees länderiä, kerpelettä en suunnilleen kattomaankaan.

No oikeesti silloin pahimpaan aikaan en uskaltanut kerpeleitten kanssa samaan aikaan pihalle, koska niitten ystävällinenkin kuonolla töniminen sai tähdet tanssimaan silmissä. Pelkäsin oikeestaan vähän ländereitäkin, tai siis niitten hyppimistä, vaikka ne on niin kepeitä eivätkä hypi tahallaan päin, tanssivat vaan ympärillä.

Joo, ehkä me vaan tyydytään siihen, että jatkossa se on maximissaan kaks kerpelettä, tosin nyt vielä toivottavasti jonkusen vuoden kolme kerpelettä, ei se Muru nyt vielä niiiiiin vanha oo. Oikeestaan se on just nyt niin makee, ihan parhaimmillaan, että vois pysyä tollasena seuraavat 10 vuotta. Poissa on kaikki nuoruuden kouhotukset ja jäynänteot. Vähän on tosin ilmestynyt valikoivaa kuuloa, mut aika vähän. Muilta osin on hyvin tottelevainen ja melkeen kun ajatus. Ehkä me sinne veteraanikehiin sit loppuvuodesta kun 8v tärähtää tauluun, osaa se tuo rouva esiintyäkin.