Perjantaina vanhimmainen pesi Gretan, en enää muista montako kertaa, vaikka kyllähän se mulle kerrottiin. Turkille ei tehty vielä mitään muuta, näyttelyhän oli vasta sunnuntaina ja lauantaina oli muita menoja, joissa ois voinu vaikka kutrit rähjääntyä. Muuten ilta meni enemmän levon kannalta ja hyvä niin, siihen ne viikonlopun levot jäikin. Tai no, en tiedä onko se toisaalta lepoa, et istuu yömyöhään töllöttämässä vuokradevaria...
Lauantaina sai sentään nukkua ysiin, sit aamupala ja muut aamutoimet, jonka jälkeen Gretan kanssa hakutreeneihin Espoon mettiin. Kuului osana pentujatkokurssin kurssiantiin. Kuvioon kuului hakea ensin "omiaan" ja se sujui Gretalta ihan vallan loistavasti. Ilmasua tässä "kokeilussa" ei haettu, riitti kun löysi "ukon" mettästä. Kolmantena Greta pääsi sit hakemaan vierasta, joka olikin vähän jännittävää ja Greta jäi empimään kesken matkan, jossa kohti "ukko" erehty heiluttelemaan kättään, jonka seurauksena Greta lähti palaamaan jälkiään meidän luo. Maalinaisen tarkoitus oli hyvä: hei tääl ois namia, mut Gretan mielestä se oli epäilyttävää, että puun takana kyykkii joku, joka alkaa vielä heilutella käsiään. Ehkä siinä tietyssä paikassakin oli jotain, meinaan muutkin koirat vierasti sitä kohtaa. Tehtiin siis vielä neljäs haku Gretan kanssa, jotta voitiin lopettaa onnistuneeseen suoritukseen.
Kotona Greta pääsi sit uudelleen pesulle. Koska karva on kovasti lähdössä, niin ohjeistin, ettei saa pestä, niin et kaikki lähtee, eikä vahimmainen pessytkään turkkia pois. Kun karva kuivu, niin enemmän ja enemmän nousi tupsuja pystyyn, sellasta kuollutta ja irtonaista pohjavillaa, joten lopulta otin kaksrivisen haran ja vedin vastakarvaan kaiken mikä irtos sillä metodilla. Jäi Gretalle vielä turkkia ihan kivasti, ehkä sitä on ripponen jopa erkkarissa, mut Lahteen en kyllä Gretaa ilmota. Vanhimmainen siisti vielä tassut ja korvantaustat. Korvantaustat huopuu vaan kummasti kun turkki alkaa irrota, ihan sama kuin usein niitä raapii. Sit olikin Greta näytelmäkunnossa.
Koskapa keskimmäinen ja Miksu tulivat "yökylään", niin ilta meni enemmän ja vähemmän seurustellen ja nukkumaanmeno myös venyi, vaikkas sunnuntain näytelmä jo painokin takaraivoa...
Sunnuntaina noustiin hyvissä ajoin, kuuden maissa, tarkotus syödä kunnon tukeva aamiainen, et jaksaa reissun päällä. Joku oli kuitenkin päättänyt toisin ja sähköt pätkähti poikki ennen kun ehdittiin aamiaista laittaa. Miksun puuron keskimmäinen sentään ehti keittää, aamukahvi ehti valua ja uuni lämmetä, joten patongit paistu. Eväskahvi keitettiin viime tipassa, kun sähköt tunnin tauon jälkeen taas räpsähti päälle. Tosin unohin sit ottaa kahvimaidon mukaan matkaan ja niinpä skippasin sumpit suosiolla, KePo juo omansa mustana, joten sai koko termarin.
Oltiin paikalla kehän äärellä hyvissä ajoin, tarkotuksella, ja pääsin näkemään myös Zorron ja Röllin kehässä. Hienosti pojat menivätkin. Tuloksena Zorro jun eri2, Rölli jun eri4. Tosi hienosti! Onnea!!! Unna ja Greta oli ilmotettu nuoriin ja Greta, joka kehän ulkopuolella löhösi rentona pitkin lattioita, päätti het kehässä, että tännehän en muuten jää. Pyörähdin ympäri, löin taluttimen KePon käteen ja tökkäsin numerolapun KePon rinnukseen ja KePo vei Gretan. Eihän Greta nyt parhaimmillaan ollut, kun voimalla vietiin, mut meni kumminkin ja sai eri:n. Unna-siskonsa pärjäs sit senkin edestä: nuo eri1, pn2, varaSerti ja varaCacib. Aivan uskomattoman upeaa! Onnea!!!
Kehän jälkeen tehtiin päätös, et KePo esittää Gretan vast'edes joka näytelmässä, jottei Greta pääse oppimaan, että kiskomalla sieltä kehästä pääsee pakoon. Ehkä sit joskus myöhemmin katotaan selviäiskö meikäläinenkin hommasta... tai toisaalta, mitä suotta, mulle riittää kyllä länderikehätkin
Kotimatkalla koukattiin katsastamassa Padin perheen uus koti. Onkin tosi kiva omakotitalo rauhallisella paikalla. Matkalla ajettiin vaan yks risteys pitkäks ja sekin huomattiin siinä risteyksen kohdalla (meillähän ei navia ole edelleenkään). Samalla saatiin kotiinviemisiksi Heddan "Vuoden 2009 kromfohrländerpentu" -pokaali, jonka Padin porukka ystävällisesti meille kevätpäiviltä toi, me kun ei kevätpäiville päästy Tampereen näyttelyn takia. Kiitos avusta, seurasta ja kahvituksesta!!
Niin siis pikkuinen Hedda oli vuoden 2009 pentu. Uskomaton ipana ja uskomaton vuosi tämän pikku prinsessan kanssa. Monta onnistunutta näyttelyä, synnynnäinen esiintyjä, voittajatittelit ja nyt vielä tämä sulka hattuun. Enpä olis uskonut silloin kun Hedda meille muutti, että mihin kaikkeen tuo ensimmäisenä vuotenaan kykenee.
Vaan nyt kirjan kannet kiinni, viikonloppu on takana ja viikko edessä.
2 kommenttia:
Onnittelut leosisarusten menestyksestä eilen Tampereelle myöskin sinne kasvattajalle :)
Onnea siskoipanalle toivottaa veliapina!
Onnittelut myös niille suurille ja karvaisille!
Lähetä kommentti