Äiti ja tytär

Koskaan ei voi tietää mitä öisin tapahtuu... Havahduin siihen, että Viivi liikkui levottomasti. Yritin saada arvon neitiä rauhottumaan, muttei kelvannut mikään paikka, Viivi vaan kuljeskeli pitkin sänkyä, asettu johonkin toviks, siirty taas. Kuuntelin hetken ja olin juur pistämässä valoja, että vien Viivin käymään ulkona kun Viivi yökkäs Vogelit KePon peitolle, hersyvä tuoksu, ei voi muuta sanoa.

Herätin KePon ja varotin, et nukut muuten yrjön vieressä. Sit äkkiä kiikuttamaan Viiviä pihalle. Viivi säntäsikin sinne poikkeuksellisesti vauhdilla ja kauemmas kun alaportaalle, kuten hällä usein on tapana.

Keittiöön hakemaan tarvittava puhdistusainearsenaali ja talouspaperia. Sain peiton kulman sellaseen kuntoon, että nukkumista saatto jatkaa. Viivi sisälle. Siinä sit arvoin, että ottaako Viivi makkariin vai jättää olkkariin. Viivi päätti et makkariin. Koskapa Viivi vaikutti normaalilta itseltään, jyräsi KePon yli ja änki keskelle sänkyä peittojen alle oikomaan tikkukoipiaan, niin uskalsin nukahtaa. Hyvin nukuttiin aamuun asti.

Iltapäivällä Heddalle kävi ohrasesti. Hedda ja Totoro tunkevat aina tarhaan verkossa olevasta vähän isommasta raosta, eivätkä välttis tule noin vaan sieltä pois, vaikka kuin huutais. Niitä ei yhtään haittaa se onko kerpeleet tarhassa eli ei. Äärimmäisen ärsyttävää sillon kun ei ois aikaa ootella, että kaksikko saa tarpeekseen tarhan salojen tutkimisesta.

Nappasin tänään koirien makuukorin (joka ootteli pihalla roskiin joutumista) ja heitin sen raon täytteeksi. Totoro uskoikin kerrasta, eikä mennyt tarhaan, vaan Hedda paineli tarhaan jostain muusta raosta, eipä vaan sitten päässytkään enää sieltä pois. Päätin, että on ehkä aika yrittää takoa oppia neidon päähän ja jätin sen tarhaan huudettuani ensin laumaa sisälle. Muut tuli, Hedda ei päässyt. Katoin kyllä kellosta (ja seurasin ikkunasta), rajansa kärsimykselläkin. Toivottavasti ees pariin päivään ei tartte niin kauaa ootella tai vaihtoehtoisesti mennä hakemaan.

No ei se mitään. Kerpeleet on sentään pysyneet tarhassa tähän asti. Tai no Greta tuli sieltä joskus pienempänä pari kertaa läpi ja tulee edelleen tuosta surullisen kuuluisasta raosta puolen vartalon verran pihan puolelle ellei portista päästetä. Vaan tänään Tiuku yllätti tunkemalla ulos asti tarhasta ja syöksymällä portille kun Katja saapui paikalle. Onneks oli portti siinä välissä, kun en yhtään tiedä miten Tiuku (tai kukaan muukaan) ottaa vieraat vastaan kun ketään kaksjalkaa ei pihalla ole. Asialle tarttis kai tehdä jotain...

Gretalla oli tänään hieronta. Aattelin, että paree se on kattoa kun kehän kiertäminen "väärään" suuntaan kerta on helpompaa kun kehän kiertäminen "oikeaan" suuntaan. Kyllähän siellä jotain pientä jumia olikin, vaikkei mitään erityisen pahaa.

Greta


Murukin sai nauttia hieronnasta. Kovasti tuo kertoili mitä oli mieltä minkäkin kohdan käsittelystä.

Muru


Aattelin kyllä, että oisin ottanut enemmänkin kuvia kun nää kaks, mut kun äiti ja tytär päättivät, että se ihan paras paikka retkottaa oli melkeen mun varpaillani, niin eipä siinä oikein kuvaus onnistunut.

Muru sai nauttia vielä turkin siivouksestakin hieronnan jälkeen. Nyt on kaik talvitakut selvitelty ja korvatkin putsattu. Seuraavaks jos vaikka pesis rouvan, niin sit vois uus turkki kasvaa rauhassa. Gretan turkkiin en puolestaan arvaa kovin koskea, se näyttää siltä, että alkaa pölistä irti ja parin viikon päästä ois Tamperestin näytelmät, eikä se erkkarikaan kaukana ole. Viimeistään erkkariin taidan tosin joutua viemään aika karvattoman koiran.