Päivät mennä jolkottaa

Päivät sen kun mennä jolkottaa ja tammikuu kääntyy loppupuolikkaalleen. Blogissa on ollut hiljaista, aika on mennyt rästihommissa ja toisaalta mietintätöissä. Nyt pitäis helpottaa, ainakin hirmuset pinot pölysiä "vuosien saatossa kertyneitä" papereita on nyt käyty läpi ja joko mapitettu tai poltettu. Vapauttavaa. Vielä ois muutamat CD-levykkeet läpikäytäviksi, jos vaikka nekin sais ojennukseen.

Kotisivuille jo jotain valokuvia olenkin päivitellyt, lisää on vuoroaan odottamassa. Jotkut ihan tuoreita, jotkut sähköpostin siivouksessa "löydettyjä"... Mutta nyt on sähköpostissakin vähän toisensortin järjestys, että kunhan nuo rästit saa tehdyiksi, niin sitten homman pitäis pelittää paremmin ihan ajatasasesti.

Tovin otti myös Fliin pennutusasian mietintä. Urosvalinta on kovin vaikea, kun yrittää välttää tiettyjen asioitten kertaantumista emän ja isän takaa, katsoo luonnetta ja katsoo terveysasioita. Aina kun tuntuu, että tuossa se "unelmien uros" on, tömähtää jotain unelmat kaatavaa päin naamaa, kuten vaikka, että uros onkin kastroitu tai sitten jokin terveysjuttu. Vanhemmilla uroksilla ei tunnu palleja olevan ja nuoremmat sais varttua vähän, jotta tietäis paremmin ja varmemmin mikä on tilanne.

Kaiken pähkäilyn jälkeen päätin, sijoituskodin ystävällisellä siunauksella (KIITOS Jaana), siirtää Fliin pennutusta vuodella. On mulla vähän jo ajatusta uroosta, mutta saa vielä vähän vanheta ja loppuvuodesta sitten tutkailen uudelleen sekä Fliin että uroksen lähisuvun terveystilannetta ja sen jälkeen sitten katsotaan miten käy.

Pennunodottajista osa varmasti pettyi viestin asiasta saatuaan, vaan minkäs teet. Jos riskejä voi minimoida, niin minimoidaan. Osa porukasta jäi kuitenkin edelleen odottamaan omaansa, joten toivottavasti näille kärsivällisille on pentu aikanaan tarjota. Itse oisin myös mielelläni nauttinut pennuntuoksusta tänä(kin) vuonna, toisaalta saan pitää kesälomani miten haluan, en pentujen mukaan, ja muutenkin järjestää vuoden aikataulut kuten itselleni parhaaksi katson. Puolensa kaikella.

Muuten ei mitään ihmeitä, aika laiskasti, luvattomakin laiskasti, on tämä alkuvuosi koirien kanssa oltu. Gretankin kehäkäytös lienee viikon päästä Turussa ihan entisellään (siis hyppy, pomppu, rynnistys -tyyliä), mut mennään huvittamaan muita, tuloksia en oottele kosken kuvittele tässä viikon pitkin neidolle mitään opettavani. Jos sitten Turun jälkeen alottais vaikka naksulla kun Greta on liiankin herkkä kehuille, alkaa loikkia riemuissaan het kun kehutaan. Tollanen "ilmeetön" naksu vois siis olla parempi. Ja ellei se, niin eiköhän joku keino löydy kumminkin.

Ja nyt kun päätös pennuttomasta vuodesta on tehty, vois näyttelyitäkin katella sillä silmällä, että kenet ilmottaa ja minne. Alkaa vaan noi maksut ja polttoaineen hinnat olla sitä luokkaa, että joutuu tosillaan miettimään kenet vie ja kuin kauas. Muutkin harrasteet uskaltaa nyt puukata kalenteriin eli jos vaikka jollekin kurssille haluaa mennä tms. Katellaan.