Niiiiiiiiiiiiin väsynyt

Oon niiiiiiin kertakaikkisen väsynyt näihin pakkasiin, niiiiiiin väsynyt, niiiiiiiin väsynyt, ja nimenomaan väsynyt, en enää jaksa ees kiukutella tai märistä, tunnen itteni vaan niiiiiiin uupuneeks joka kerta kun katon lämpömittaria (onkohan tää jotain pakkasmasennusta?) ja mittari se vaan takoo jatkuvasti -20, -25, jne. Parhaimmillaan päästään "vaan" -15 asteeseen.

Hampaan juurihoito on edelleen kesken ja hammasta jomottaa puoli tuntia, tunnin, aina kun se saa kylmää, ja sitähän se saa joka kerta kun nenäni ovesta ulos työnnän. Vesijohdot kenkkuilee, tai siis eteisen lattiaa vasten olevat, lattia on niin kylmä, koska väliovi on keksinyt vääntyä, turvota, en tiedä mitä, muttei mee tiukkaan kiinni, enkä kyllä tiedä kuin hyvät on eteisen lattian eristeetkään kun alla on vanha kellari, joka on aikasemmin ollut lämmin, mut nyt poistettu käytöstä. Tänään föönasin johdon sulaksi hiustenkuivaajalla...

Länderit ei viihdy ulkona yhtään, paitsi Totoro, joka sit könkkää jalat kontassa sisälle ja ontuu millon yhtä, millon neljää jalkaa ja tärisee ulkoilun jälkeen hyvän tovin takan ääressä itteään nuollen. Viiviä pitää vahtia silmä kovana, tai se ei käy asioillaan ulkona, mieluummin olohuoneen lattialla. Toisaalta en ihmettele, en itekään ehkä ihan ekana ulkoveskiin menis pyllistelemään takamus paljaana, vaikka se lapsuudesta ihan tuttua toimintaa onkin, vanhemmiten vaan tulee mukavuudenhalusemmaks.

Kerpeleet sentään ei pakkasesta perusta, niitten mielestä tää sää on ihan bueno, että ilmeisesti niitä ei palele. Tai no tossa -25 kohilla huomaa trion kömpivän sisälle vähän sukkelammin ja joskus melkeen kiireellä, mut sitä lämpösemmillä säillä rynnivät ulos innolla, eikä sisälle ole kiirettä, paitti aamulla, koska sillon jaetaan "aamunamit".

Säästä huolimatta Greta on joutunut nauttimaan päivittäisen ravauttamisannoksensa. Tänään Gretaa juoksutti ensin nuorimmainen ja sit meikäläinen. Nuorimmainen vei kaulaimessa ja kuulemma hyvin oli ravannut. Ite päätin kokeilla vapaana ravauttamista... ensin Greta ravas hienosti, sit se äkkiä tajus, et hei mullahan ei oo kaulainta ja juoksi muutaman kerran ees taas elämäniloa puhkuen. Mut kun en lähtenyt Gretan leikkiin mukaan, vaan lähdin aina vastakkaiseen suuntaan kun Greta, niin kohta tuo taas ravasi nätisti rinnalla napsimassa nameja.

Sisällä otettiin Gretan kanssa vähän katsekontaktia, istumista, seisomista ja maahanmenoa. Oon nyt saanut päässäni käskysanat järjestykseen ja niitten pitäisi erota ääntämykseltään toisistaan riittävästi. Vähän joutu miettimään, ettei kaikki sanat oo täynnään s-kirjaimia ja suhise koiran korvaan ihan samankuulosina, varsinkin jos tilanne on koiran mielestä hippasen jännittävä.

Jännittäviäkin aikoja on edessä, "varattuna" on yks "terveystutkimuspaketti" ens maanantaiks, vähän yllättäen ja äkkiä, mut olihan se tilaisuuteen tartuttava kun kerta suunnitelmissa oli joka tapauksessa lähiaikoina. Ja ei, en ole viemässä Gretaa kuviin, kuten joku jo epäili vaan Tiukun, joka juur täytti 2 vuotta.

Tulis vaan jo kevät... tai ainakin vähän lämpimämpi...