Näyttelytreeniä

Talvi sen kun jatkuu, kohta kyllä käyn talviunille ja mut saa herättää vasta kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja lämpömittarin lukema on vähintäin +10 astetta. Auttaiskohan tähän joku rauta- tai kalanmaksaöljykuuri, sarastusvalo tai aurinkolamppu, vai tarvitaanko henkistä valmennusta...

Tänään oli Gretan näyttelytreenipäivä, aikas vilkas viikko Gretalla siis ja vielä ois huomenna rokotukset.

Matka meni hyvin, vaikkei sää mikään autoilijan unelma ollutkaan ja matkaa kuitenkin nelisenkymmentä kilometriä suuntaansa (miksei kukaan järjestä koulutusta meilläpäin). Auto parkkiin ja Greta pääsi vähän ulkoilemaan KePon kanssa ennen koulutusta, meikä istu hautomassa hammastaan autossa, ettei sit koko koulutussessio ois yhtä hammassärkyä.

Kuulemma Greta oli vetänyt nautinnollisesti vainua koko ulkoilunsa ajan, enkä kyllä autosta noustessani enää yhtään ihmetellyt, varmaan leipomo tai joku sellanen siinä vieressä, tuoksu oli nimittäin taivaallinen ihan näin ihmisenkin vajavaisella vainulla.

Treenitila oli riittävän tilava, jotta pikku Greta mahtui siellä ravaamaan, ja lattia oli peitetty matoin. Ensin Greta heittäytyi perileonbergiksi, mitä ei kuule, sitä ei ole, mitä ei näe, sitä ei ole ja keskittyi lattian haisteluun jättäen meikäläisen täysin huomiotta. Tovin kuluttua kuitenkin kuulo alkoi palautua...

Seisominen meni hyvin, Greta asettuu itse varsin mallikkaasti (yleensä) seisomaan ja ryhtikin on hyvä kun vahtaa nameja, häntä heiluu koko ajan. Kamalan kauaa ei malta paikallaan olla, kaikkineen kuitenkin erittäin hyvä suoritus. Luoksepäästävyyden kanssa ei myöskään ole ongelmaa, oikeastaan Greta on vähän luoksetunkeva. Hampaat saa kaivaa ja koko kropan kopeloida.

Ravaaminen meni ensin vähän säntäilyksi, milloin hajun, milloin minkäkin perään tai luo. Kun aikani tein töitä, niin sain Gretan lähtemään raville, ja päästiin melkeen ympyrä. Jossain kohti juoksutin myös "väärään suuntaan", Greta ulkoreunalla, se sujuu Gretalta paremmin kuin "oikein päin" juokseminen. Tästä pääteltiin, että kannattais ehkä käyttää Greta hierottavana tai ainakin tehdä sen kanssa venyttelyjä molempien kylkien puolelle. Se ei varmaan tollaselle vähän kookkaammalle koiralle sovi, että kuvittelee olevansa länderi ja tempasee nollasta sataan kylmin lihaksi, siis todellakin kuin länderi, kun taas Muru ja Tiuku lähtee aina ensin vähän rauhallisemmin ja kiihdyttää vähitellen täyteen menoon.

Lopulta Greta lähti ravaamaan ihan kuin näyttelyissä kuuluukin ja vähän jäi sellainen olo, että nyt se tajusi, että tarkoitus on juosta meikäläisen rinnalla tai vaikka aavistus meikäläisen takana, muttei missään nimessä meikäläisen edellä. Täytyy olla todella tarkkana missä kohti palkka annetaan. Koulutuksessa asiaa helpotti se, että kouluttaja naksautti aina kun homma toimi ja minä palkkasin kun kuulin naksun, ei tarvinut niska kenossa katella, että ravaako Greta juur silloin kun se on oikealla kohdalla, ettei tule palkittua laukkaamisesta tai pupuloikinnasta tms.

Tunnin lopuksi ravattiin vielä kaikki osallistujat yhdessä, alkutunti siis tehtiin näyttelyjuttuja kukin vuorollamme, ja sekin meni ihan ok. Ehkä tämä tästä.