Hippasen hektistä

Onhan se tietty niin, että mitään ei tapahdu, ellei mitään tee ja toisaalta olen taitava järjestämään asiat niin, että huomaan äkkiä, etten ehdi kunnolla ees hengittää. Siitä sentään sain KePolta kiitosta, etten vielä toistaiseksi ole ikinä tuplapuukannut, aina on vaan yks asia kerrallaan hoidettavana.

Tiistai alkoi kuten muutkin arkiaamut, ylös, ulos ja töihin. Duunipäivää venytin aavistuksen, kosken välittänyt ajaa kotiin, säästyy ees vähän kilometrejä, vaan paahdoin duunista suoraan salille. Ohjelma ottaa noin tunnin, sit suihkuun ja ehdinpä lojua vähän aikaa hierovalla leposoffallakin ennen kun piti painella luennolle. Loppupuolella luentoa jo vilkuilin levottomasti kelloa, ettei vaan venytetä... niin kun se kellon mulkoilu siihen mitään auttais.

Autoon ja kotio. Äkkiä tsekaten sähköpostit, ettei ole kouluttajalta mitään viestiä, kun Gretan kurssille ilmottaminen oli vähän viime tipan ex tempore ratkaisu. Sit jo pakkaamaan koulutusvermeet (siis lähinnä namit) ja tuota pikaa Greta autoon ja auton nokka kohti Espoota.

Kurssi meni aikasen hienosti ja kurssitilassa oli onneksi (Gretan ongelmien kannalta onneksi) matotettu koko lattia. Ensin Greta oli vähän, että mikäs paikka se tämä nyt sitten on ja yritti mennä kaikkia koiria moikkaamaan. Lopulta tajusi, että hei me ollaankin täällä töissä ja jaksoi keskittyä kiitettävästi. Ja kun huomioidaan, ettei Gretalle ole tottisliikkeitä opetettu, niin varsin mallikkaasti tuo toimi, mitä nyt luoksetulo ois voinut olla huomattavasti vahdikkaampi, vaan mitä sitä suotta juoksemaan kun mihin se emäntä sisätilasta katoaisi kun ovikin on ihan toisessa suunnassa, ei Greta sentään usko, että seinien läpi mihinkään menen. Ja kun niitä tuoksuja siinä matossa oli ihan mahdottomasti, niin pitihän ne matkalla haistella. Ens kerralla taidan ottaa jotain speciaalia mukaan luoksetuloa aatellen...

Kun varsinainen kurssi päättyi, niin vielä tovi Gretan kanssa ravattiin ympäri kurssitilaa. Kyllä Gretalla nytkin oli vähän turhan pal vauhtia, muttei se mitään tolkutonta säntäilyä sentään ollut, päästiin ihan ravillekin aika ajoin ilman, että talutin oli kun viulunkieli.

Kotona oltiin aika tasan tarkkaan ilta kymmeneltä, joten ei tarvi tässä pal miettiä mitä tekee. Vanhimmainen oli ruokkinut länderit, Muru ja Tiuku -raasut vaan oottelivat Gretaa ja ennen kaikkea siis ruokaa. Vähän oli hektinen päivä mun makuuni, vaikka tyytyväinen olenkin päivän saldoon. Että ei kun saunan kautta unten maille.