Arkistojen kätköistä päivän valoon

Säpinää, muttei Helsingin kaduilla, vaikka eilen olikin moottorisaha eteisen lattialla... Sen sijaan selkärangasta nousi saunan lauteilla tässä männä päivänä vanha mainoslaulu: Käsille kuin käsille paljon sitruunaa, sitruuna on aine, joka kädet kaunistaa. Lemon Juice & Glycerine sitä sisältää, eikä karheutta käsihinne jää. Kaikkea sitä ihminen arkistoissaan kantaa.

Voi niistä arkistoista olla kyllä hyötyäkin vaikka kun Miksu tulee hoitoon, kuten tänään. Siinä meikä mummi sitten sujuvasti syöttää, juottaa, vaatettaa, vaihtaa vaipat, pesee takamuksen. Sieltä sekin taito vaan kumpuaa jostain arkistosta ja alkaa sujua tosi näpsäkästi, vaikkei Miksu nyt montaa kertaa olekaan hoidossa ollut.

Tänään sitä on taas osannut olla kiitollinen monesta asiasta kuten vaikka siitä, että vesi tulee kaivosta pumpun voimalla sisälle ja menee sitten viemäriä myöten likakaivoon. Putket on siis nyt sulat ja kylmäsillat korjattu, toivottavasti vaiva ei uusi, on se sen verran työlästä sulatella putkia, vaikka nyt sentään tietää mistä vikaa etsii.

Aamulla soitin hammaslääkäriin ja saatoin todeta, että oikeassa olin, ei hampaan kuuluis enää särkeä jytkyttää. Oma lekuri oli tietty lomalla, mut toinen hampilekuri soitti mulle apteekkiin antibioottireseptin, joten nyt ei kun nappia naamaan, toivottavasti tokenee ja ellei tokene, niin tiedän tasan tarkkaan minne soitan.

Aamupäivällä, kun lähin apteekkireissulle, sain lämppärinpiuhankin irti auton keulasta, tosin en sit saanut sitä enää takasin kun iltapäivällä oli maailmalle menoa. KePo kaiketi, ainakin omien sanojensa mukaan, korjas piuhan... jää nähtäväksi.

Ilta kuluikin sitten maailmalla, mutta siitä enemmän joskus toiste ja ehkä jossain toisaalla, se kun ei koiriin liity mitenkään...

Ai niin Greta Gertrud Ketterä on osoittautunut nimensä mukaiseksi, joskin se raasu saattaa kyllä oikeasti kuvitella olevansa länderi. Gretan uusin pravuuri on nelistää puuvajaan ja puupinon päälle ihan noin vaan suit sait sukkelaan. Ekalla kertaa KePo oli jo pelästynyt, että saa kantaa 55 kiloa lihaa alas puukasan päältä, mut Kerttuli oli vaan levittänyt pikkuräpylänsä ja takajalkojensa ylimääräset varpaat ja leiskauttanut kaikessa rauhassa takasin pihalle. Sellanen neito tuo meitin Greta.

Totoro taas rakastaa ihan kybällä Miksua, tai ainakin Miksun rinkeleitä ja yhtä lelua, joka erehdyttävästi muistuttaa Totoron rakastamia puuhapalloja. Tänään oli kyllä liikkistä seurata kun Totoro kärsivällisesti odotteli, että jos vaikka sais Miksulta palan rinkeliä. Ei mitään "riistän kädestä" -numeroita tms. vaan kärsivällistä odotusta. Lopulta se palkittiin Totoron jäädessä yksin olkkariin kun Miksu lähti syömään, rinkilän jämä jäi myös olkkariin ja katosi mystisesti...

Nyt saattais raahata ittensä vaikka nukkumaan, jaksais huomenna ihmetellä maailman ihmeellisyyttä.