perjantaina, joulukuuta 28, 2007

Muutama sananen joulusta


Joulu on sitten juhlittu ja vuoden vaihtumista ootellaan, joskin joku taitaa olla jo alottanut juhlimisen, paukkeesta päätellen. Raivostuttavaa, vaikkei meillä koirat pelkääkään, lähinnä oma verenpaine nousee kun rytke saa koirat aina ryntäämään haukkuen ovelle. Jos tota pitkään jatkuu, niin pitää varmaan painella pihalle kattomaan, että kuka mahtaa olla tää riemuidiootti, jos kävis vaikka pari valittua sanaa sanomassa...

Mutta siis, joulusta piti kertomani muutamalla sanalla. Lähinnä ollaan levätty, syöty ja luettu, koirat on siis levänneet ja syöneet. Ulkona on käyty mitä säät ja muu ohjelma on sallinut ja yhtenä päivänä sain taas pakottaa koirat pihalle, vettä sato ja tuuli, eikä niistä ykskään ois halunnut ulos...

Viikonloppu ennen aattoa meni jouluvalmisteluissa, siivoilua, ruokapuolen viimeistelyä (kinkun ja laatikoiden paistamista jne.) yms. Kaupoillakin käytiin, tosin lahjoja ei enää tarvinut ettiä, onneks, sillä ainakin Nlassa oli ihan mieletön ruuhka, mutta elintarvikeosastosta oltiin jätetty osan ostaminen viime tippaan, etteivät ehdi ryhtyä iteksiin kävelemään ennen aattoa.

Aaton ohjelma oli ihmisille suunnattu; ruoka ensin, työn raskaan raatajat (vahimmainen ja keskimmäinen) kun tulivat vatsat kurnien duunista. Sen jälkeen ruokaperräiset, ne sai nukkua kun halus. Kahvia ja saunaan, ensin ukkoporukka (vävy+KePo) ja sitten akkaporukka (tyttäret+meikäläinen).

Kun lopulta jokainen oli puhtoinen ja saanut naamansa kammattua, alotettiin lahjojen avaaminen. Ollaan jo muutaman joulun ajan avattu lahjat silleen yks kerrallaan, jolloin jokainen ehtii nähdä mitä toiset saavat ja voi seurata millasia ilmeitä mikin lahja nostaa saajansa kasvoille. Aikaa tää traditio tietty vie, eikä sitä vois harrastaa, jos ois pieniä lapsia, mutta näin aikusemmassa porukassa hyvä ohjelmanumero.

Illan kruunaa aina jouluyön juustotarjotin. Monena jouluna on sen päälle sitten pelattu lautapelejä, mutta tänä jouluna väsymys paino jokaisen luomia, joten pelaamiset jäi sikseen, sen kun seurusteltiin jonnekin sinne vähän yli puolen yön.

Koirien joulupukki tulee meillä vasta joulupäivänä. Aattona koirat ovat yleensä muutenkin niin intoa piukassa ja tohkeissaan, illasta puolestaan väsyneitä, joten olen todennut, että aattona saa riittää herkut ja joulupäivänä sitten avataan koirien lahjat kaikessa rauhassa ja vietetään aikaa koirien ehdoilla. Leluilla saa leikkiä ihan sisällä ja sydämensä kyllyydestä, vaikka normaalisti en kannusta koiria riehumaan sisällä. Tänä vuonna olikin lahjojen avaamisen jälkeen kunnon hässäkkä. Siitä kuvia myöhemmin kotisivuille. Nyt vain nämä näytteet:


Mä avaan kyllä ensin tän keksipaketin, ruoka se on kun miehen tiellä pitää ja sen jälkeen jaksaa katella mitä muuta sai.


Arska anto kyytiä jo paketille koko rahan edestä ja tokihan lahjakin sieltä tuli esiin kun aikansa retuutti. Samassa paketissa olleet syömiset jäivät kyllä Arskalta syömättä, lelua kun ei ruoka voita.


Tässä lelu saa kyytiä ja sitä kyyditystä riitti...


Cello avaa lahjansa omalla hienostuneella tyylillään...


nätisti ja varovasti, ettei vaan lahja mene rikki.


Poseeratakin Cello osaa upeasti. Oikein keikisteli kameralle, kävi maate ja istumaan ja kallisteli päätään. Cellosta taitais tulla suorastaan loistava valokuvamalli.


Totoro kummasteli pakettejaan, eikä ollenkaan heti ymmärtänyt, että ne saa repiä rikki.


Vaan pienellä avustamisella idea valkeni ja lahjat paljastuivat kääröistään.


Eikä omena ole kauas puusta pudonnut: Totorokin osaa poseerata älyttömän hyvin.


Aasaa ei pakettien avaaminen kiinnostanut ollenkaan, mutta paketeista löytyneet herkut kyllä maistuivat, kuten myös leikki uudella frisbellä.


Viivin mielestä joululahjojen kanssa tusaaminen on ihan hukkaan heitettyä aikaa... Neiti ei suostunut avaamaan pakettejaan, söi kyllä herkut, eikä ollut erityisen kiinnostunut lahjoistaan (paitsi myöhemmin) tai poseeraamisesta.

Alla oleva kuva kuvannee aika hyvin joulun jälkeisiä fiiliksiä


Arkeen ei olla palattu vieläkään, ehkä sitten 2.1.2008 kun suuntaan taas takaisin työpaikalle. Alennusmyynneissä käytiin kyllä, tosin vaan sen verran ja kotiin tulleen mainoslehtisen innoittamana, että kävin varaamassa itelleni uuden Olympuksen, toivottavasti sen myös saan, olivat nimittäin loppu liikkeestä, mutta niitä kuulemma oli tulossa vielä lisää ja meikäläisen nimi on listalla nro 2...

Vanha Olympus kyllä toimii edelleen, oon sillä kuvannut yli 6 vuotta, mutta temppuilee välillä siihen malliin, että uuden hankkimisen aika alkaa olla. Oon kuolannut tuota varaamaani mallia jo vuoden verran, mutten oo raatsinut sitä ostaa, vaan nyt oli alennus sitä luokkaa, että pakko oli mennä kokeilemaan onneaan. Muilta osin jätetään alet sikseen. Ai, mutta yks kirja mun tarttee vielä kyllä käydä ostamassa kun ei sitä joulupukin kontista tullut...

Ei kommentteja: