Voisko olla koiraton elämä?

Tää on nyt jo toinen melkeen koiraton päivä, joten piti ihan miettiä, että voisko olla olemassa koiraton elämä. Voisko oikeesti??

Toki oli aamukoirat, siis aamurutiinit koirineen, ja iltapäiväkoirat. Tosin iltapäiväosio oli varsin niukka, vanhimmaisella kun oli vapaapäivä (ihme kyllä sille kuuluu kaks vapaata viikossa, vaikkei ne yleensä viikonloppuna ookaan), niin oli pitänyt huolta eläinkatraasta meidän muiden puurtaessa duunissa / koulussa.

Pikkumarsut on reipastuneet eli siis kotiutuneet. Niitten puuhailua ei enää talon elämä pal häiritse ja marsupulinaa riittää. Oonpa kuullu jomman kumman pikkusista, en nähnyt kumpi se oli, päästävän marsukiljasunkin saadakseen salaattia. Milkki tulee jo hakemaan makupalan kädestä. Maija ei vielä, muttei toisaalta pakenekaan, jos varovasti ojentaa makupalan sen nenän eteen, kunhan ei mee koskemaan Maijaan itseensä.

Vähän enemmän iltapäivällä sitten suuntasin kampaajalle laitattamaan kesätukkaa ja kun leikataan ja värjätään, niin se ei mikään pip-pop-juttu ole, meni vaatimattomasti melkeen kolme tuntia. Extrana siistittiin kyllä kulmat, se tais haukata viimosen vartin, ja miten sitä parin tunnin höpinöitten jälkeen vielä lopussa löytyy höpistävää. No löytyy, minkäs teet.

Nyt mulla on pirtee oranssi kesätukka, niskasta lyhyt, edestä pitempi, oranssin seassa muutamia "valoraitoja" vaaleella. Tässä sitä on taas totuttelemista kun peilistä kattoo joku ihan outo tyyppi

Pari kuvaa, joissa tosin hiukset näyttää tummemmilta kun oikeesti ovat ja toisaalta salama syö vaaleet raidat...





Ai niin ostin KePollekin vähän muototöhnää, saa opetella sitä laittamaan kutreihinsa. Meinaan keskimmäinen leikkas KePolle sellasen kampauksen, että ellei sille mitään tee, niin se näyttää lähinnä päälaelle kuolleelta majavalta.

Kotiportilla mua odotti Arska. Siinä se istua nökötti pihan puolella porttia oottelemassa, että tuun kotio ja riemastu hillittömästi kun kotiuduin. Koko muukin poppoo löyty pihalta kun sinne asti pääsin ja voi sitä riemutanssia, joka ympärillä pyöri kotiovea kohti kävellessä.

Jokaisen koiran piti päästä haistelemaan vaatteet ja hiukset. Totoro oli huolellisin, se vietti pitkän tovin haistellen hiuksiani, korviani ja naamaani, eikä kai siitä loppua ois tullu ollenkaan, ellei Arska ois tullut ja vaatinut tilaa itelleen, joka tarkotti, että Totoron piti väistää.

Joo, en mä usko, että on olemassa koiraton elämä.