maanantaina, toukokuuta 19, 2008

Pitäis, pitäis, liksaakin pitäis saada lisää


Piti mennä kattomaan ystävän uutta taloa, mutten voinutkaan kun iltapäivällä äkkiä tajusin, et KePolla on näöntarkastusta tiedossa, vanhimmaisella duunia ja nuorimmaisen menoista ei koskaan tiedä. Kenenkään varaan ei siis voinut laskea... piti ite kotiutua ajoissa, ellei halunnut luututa lattioita ja Tiukun ulkoutumisvauhdista päätellen en ollu minuuttiakaan liian aikasessa.

Tiuku on ollut älyttömän hyvin sisäsiisti, kovin monia vahinkoja ei oo sattunut, perustunee isolta osin siihen, ettei Tiuku myöskään joudu olemaan pitkiä aikoja "yksinään" vaan vanhimmaisen työvuorot ja meikäläisen kuuden tunnin duunipäivä takaavat koirille ihanteelliset oltavat; vähän keskenään olemista ja suurimman osan aikaa kaksjalkaseuraa. Tiukun osalta huono puoli on, että jos se sitten jotain sisälle tekee, niin ei oo yhtä herkkähipiäinen kun länderit, vaan talloo surutta tuotoksissaan, jos ne sattuu jotenkin tassujen alle joutumaan.

Kun sit olin koirat ulkoiluttanut, niin mietin vähän aikaa mitä tekis ja piti ottamani pikku päiväkuolat, jäi piti-asteelle, sillä nuorimmainen tuli kotio kera poikaystävänsä. Keitinkin sit sumpit kun sain kahviseuraa, niin ei nuorimmainen kahvia juo, mut vävykokelas juo.

KePo kotiutu näöntarkastuksesta ja olikin harvinaisen energisellä tuulella, joten saatiin parit oottamassa olleet hommat tehtyä. Ensin vanhasta printteristä ylimääränen paperilokero huis hemmettiin, johan mahtu aparaatti pal pienempään (matalampaan) tilaan. Kun printteri oli poissa tieltä, niin pääsin hyökkäämään verannan kimppuun taas kerran, siellä kun on edelleen yhtä ja toista ja yhtätoista kamakasaa odottamassa läpikäymistään. Tänään siivosin lokerikot ja totesin, että tietyt jutut oli loppuunkäytetty (mm. musta lanka). Toisesta lokerikosta sain kivan haavan etusormeen... selkeesti tollaset "tallilokerikot" ei oo tarkotettu siivottaviks, niissä on teräviä reunoja, joihin kätensä repiä, mut ne on ah niin päteviä säilytyspaikkoja erilaisille ompelutarvikkeille.

KePo otti myös olohuoneen vesikeskuslämmityspatterin irti seinästä, sillä meillähän ei enää mitään vesikeskuslämmitystä oo, vaan kaik perustuu keskusmuuriin ja takkauuniin. Kun ikkunan alus "vapautu", niin siirsin iltani iloks palan kirjahyllyä, matalan osan, siihen ja ikkunan alla olleen sohvan puolestaan hyllyn tilalle. Samalla tietty luuttusin lattiat. Siistiä tuli ja avaraa, jotenkin koko huone laajeni, vaikka huonekalut pysy samoina.

Ländereillä on ihme seksistinen suhtautuminen maailman menoon (leoissa ei oo samaa havaittavissa, ne lähtee aina ulos, jos voi valita): kun KePo oli saanu patterin irti ja lähti ulos omiin puuhiinsa, niin pojat (Arska, Cello ja Totoro) paineli mukana pihalle. Tytöt (Aasa ja Viivi) puolestaan jäi mun kanssani siivoomaan... tai siis lähinnä mulkoilivat pahasti kun siirtelin huonekaluja ja erityisesti siinä kohti sain närkästyneitä katseita ja syviä huokasuja osakseni, kun siirsin Viivin koreineen kaikkineen, että sain korin alusen siivottua. Viivin piti sit oikein nousta, mielenosotuksellisesti petailla punkkaa ja syvään huokasten käydä takasin maate, kävi ihan hymyillyttämään, varsinkin kun neito ei ollu liikahtanut senttiäkään siirron aikana, joten mitään petailun tarvetta ei ollu.

Viivi muuten on jaksellut hyvin sitten ELL-reissun, katon neidin olevan jo täysin toipunut, joten hoito osu kohdalleen het kättelyssä ja kyse selkeesti oli rokotuksen aiheuttamasta allergisesta reaktiosta, vaikkei se välittömästi rokotuksen jälkeen alkanutkaan. Vähän kyllä jo valmiiks sitten hirvittää seuraava rokotuskerta... jos siitä tulee vaikka samanlaisia reaktioita. Toisaalta nyt kun tää on koettu juttu, niin ehkä ne vois antaa ELL-asemalta mukaan jotain ensiapuainetta, vaikka sit sitä kortisonia, niin ei tarttis tukka pystyssä ootella, että päästäänkö jonnekin ELL:n vastaanotolle ennen kun henki lähtee ja uskooko ko. ELL mahdollisesti ollenkaan mitä kerron.

Marsun poikaset Milkki ja Mehku (siinä kävin kun vähän pelkäsin, et Maijasta on tullu Mehku) on kotiutuneet vallan mainiosti. Ei ne nyt vielä mitään Hemppa-tasoa oo, ei ees Missi-tasoa, mutteivat enää panikoi joka asiasta. Niin ja kiipeilevät mökkien katoilla, saavat marsuhepuleita jne. Keinu piti marsuilta ottaa pois toistaseks, meinaan kun naperot meni sinne alle ja sit Missi kiipes päälle... pelkäsin, et joku päivä naperot on liiskaantuneet keinun alle kun Missi on vähän keinahdellu niitten päälle. Yllättäviä vaaramomentteja sitä voi löytyä.

Vaan nyt koirille myöhäisillan ateria (unohtu tossa siivouksen tiimellyksessä laittaa sapuska ajoissa tekeytymään) ja sit unten maille koko konkkaronkka.

Ei kommentteja: