Kuka vei iltapäivän?

Ei kai nyt jo oo ilta? Ei voi olla... Mihin se iltapäivä oikein katos?? No mä tiedän. Veroilmotuksen ihmettelyyn. Siihen kun kirjotin nimet ja osotteet vääränkokosiin kuoriin ja sit tungin kuoret takkaan, kun ne ei käy siihen kun piti, enkä äkkisiltään keksi, että mitä mä tekisin kuorilla, joissa on jo valmiiks osotteet, joihin mä en ehkä muutamaan vuoteen pistä postia kun ei tää posti nyt sitten niihin kuoriin mahdu, onneks en sentään menny liimaamaan postimerkkejäkin kii ennen sovitusta. Takan lämmittämiseen... tai lämmittäminen on väärä sana, poltin kaik tuhottavaks tuomitut paperit yms. rojun pois takasta kun huomenna tulee sutari. Kakkuohjeitten ettimiseen, kun kaik mun hyvät ohjeet on mystisesti kadonneet esim. Hyväkakku ála Tuulikki, nopee piimäkakku ynnä pari muutakin "pläjäytä kaik aineet kippoon, hämmennä ja työnnä uuniin" -ohjetta, ja nyt tarttis hyviä ja nopeita kun kasvattitapaaminen lähestyy ja aattelin kerrankin alottaa ajoissa, nimittäin kakuilla, ne kun voi tunkee pakkaseen, voi kyllä käydä, et taas paakkaan ja keitän ja leivon ja päkerrän viimosena iltana hiki ottalta valuen kun orja... siis ekat osallistujat jo saapuu paikalle. Että silleen se ilta on menny, eikä tietenkään sovi unohtaa ihan normaaleja rutiineja ja muita hässäköitä noiden extrojen lisäks.

Tiukulla kävi tänään tuuri, se pääsi KePon matkassa KePon vanhempien luo kaupungin vilinään. Siellä olivat tavanneet rääkyviä lintuja, vieraita ihmisiä, vieraita koiria ynnä muuta mukavaa. Kuulemma reissu oli menny mitä parhaiten ja Tiuku oli muilta osin esiintynyt edukseen, mut se tassun tarjoominen alkaa kuulemma olla pienonen ongelma... No se nyt ei ehkä oo ongelmista pahimpia laisinkaan, että jos kaik ongelmat siihen jää (lue: jäis), niin oisko lottovoitto koko koira.

Ulkona on keleen kylmä ollakseen toukokuun puoliväli, siis mun mielestä, joku on ehkä toista mieltä, enkä tiedä mitä mieltä on vaikkas joku pitkänajankeskiarvotilasto. Toisaalta täällä sisällä on kylmempi kun tuolla ulkona, tai ainakin siltä se tuntuu. Viileyden kääntöpuoli on sitten se, että esim. tänään en ois raatsinut nousta ollenkaan kun herätessäni löysin Totoron nukkumasta kainalostani pää mun poskeani vasten autuaan unessa. Sitä vaan jaksan ihmetellä, että kuin Cello tarkenee siellä sängyn alla...

Oli mulla jotain muutakin kun aattelin naputella, mut se meni jo kun yllätyin tosta kellonajasta, eikä näytä, että ois ihan heti tulossa takasin, joten taidan mennä nukkumaan, ne kun jo länderitkin pyytelee, että paratiisin (lue: makkarin) ovi avattais ja pääsis rentoutumaan yöunille. Leonkerpeleet sen sijaan vetää jo sikeitä, ne tytöt ei muita oottele kun lähtevät höyhensaarille.