Ulos uupumuksen suosta

Tänään oli jo pal pirteempi olo, vaikken eilen mitenkään ajoissa nukkumaan ehtinytkään. Täs on varmaan sama kun koirillakin: kaik uus ja kaik aivotyötä vaativa (ihan kun en tekis aivotyötä ihan leipätyöksenikin) väsyttää enemmän. Niin tai ehkä se olikin se fyysinen puoli, joka rasitti. Äh, no sama se, toivuttu on ja se lienee pääasia.

Tänään vanhimmainen toimitti nuorimmaisen vastaanottamaan synttärilahjansa, jonka siis varasin jo tovi sitten, taisin blogissakin siitä mainita. Ja synttärilahjahan oli, yllätys, yllätys, kampaajakäynti. Mun mielestä nuorimmaisen hiukset oli makeesti laitettu ja värjätty / vaalennettu / väripoistettu / jotain muuta, toivottavasti juhlakalu on itekin samaa mieltä.

Varsinaiset kekkerit sukulaisille ja isän-äidin-kummin-kaimoille on ens lauantaina ja virallinen vanhenemispäivä vasta ens viikolla. Sit se on viimonenkin vauveli täysikänen, joka kyllä tuntuu ihan mahdottomalta kun vasta tässä ite täytti 25... Eikä se voi olla ees laskuvirhe, lukion pitkä matikka sentään tuli onnistuneesti opiskeltua ja kirjotettua aikoinaan.

Tiukun pentukurssi päätty tänään. Käsittääkseni Tiukun kursseilut on menneet mallikkaasti, vaikken kyllä harmikseni oo päässyt kertaakaan edistymistä seuraamaan, oon joutunut tyytymään KePon niukkasanasiin raportteihin. Kikka, kouluttaja, tosin sen verran mulle kerto, että vähän samaan malliin se menee kun Totoron kanssa aikoinaan ja sillon olin kyllä kattomassa. Tästä vois siis vetää johtopäätöksen, että Tiukulla menee varsin hyvin, KePolla on vielä vähän opittavaa. Tosin Tiuku on toka koira meillä kautta aikojen, joka on selkeesti KePon koira, ei mun, tottelee toki meikäläistäkin, mutta jos joutuu valitsemaan meidän välillä, niin menee KePon luo / tottelee KePoa. Hyvä niin, sillä KePo onkin kaivannut koiraa, joka ois enemmän hänen kun mun ja tässä se nyt sitten on reilun 10 vuoden tauon jälkeen.

Ai niin, siitä kuulemma huomaa, että Tiuku on ihan maalaiskoira, maalta syntysin ja maalla elelee, että se oli kaupunkiharjotuskerralla ollut ihan silmät ymmyrkäisinä kun olivat kulkeneet pitkin ostoskeskusta. Ei ollut mitenkään panikoinut tms., mutta oli katellut ympärilleen pää kenossa ja silmät suurina. Päätettiin, että Tiuku osallistuu myös pentujatkolle kun kurssit palaavat kesätauolta.

Mun oli tarkotus ruokota Murun turkki, se kun lähtee tukkoina, toivottavasti ennakoi juoksun alkamista tuota pikaa, ja Muru näyttää ihan kapiselta rakilta. Aattelin nimittäin ottaa vähän tuoreita valokuvia, joo, hyvin valittu hetki; turkki lähdössä ja silleen, mut kun en löytänyt pal mitään edustavia kuvia Murusta, kaikkia muita hökellyksiä kyllä. Miten mä en ookaan tullut ottaneeks tuoreita pönötyskuvia Murusta aikoihin, järkyttävä laiminlyönti.

Niin siis oli aikomus ruokota Murun turkki ja aikomukseks se jäi, nimittäin meillä sateli vettä, enkä ihan vapaaehtosesti tollasta pöllyten irtoavaa leoturkkia sisätiloissa ruokkoa, sitä karvaa kun on sitten joka paikka täynnään. Vesisade nyt tietty, näin jälkiviisaasti ajatellen, ois voinut olla ihan hyvä valinta, ei ainakaan ois karva pöllynnyt minnekään. No ellei sää huomiseks parane, niin se on sitten tartuttava toimeen sisätiloissa, onhan se nyt leonkin sentään näytettävä leolta, ellei muuta niin kaljulta leolta.

Tänään tein ihanan havainnon; pikkumarsut Maija ja Milkki eivät enää juokse karkuun kun menee marsuhäkin luo. Päinvastoin ne kipittävät luukulle jonoon oottamaan, että tulisko jotain herkkuja ja molempiin saa koskeakin. Niistä on tullut kesyjä, mahtavaa. Maija oli jo melkeen seurustellut Totoronkin kanssa, joka edelleen oottelee itelleen uutta marsuystävää Hempan tilalle. Kohta voidaan ryhtyä harrastamaan "ulkoiluja" ja ehkä jopa ulkoiluja. Jess!