sunnuntaina, kesäkuuta 17, 2007

Viikonloppuviihdettä


Sinne hurahti viikonloppu ja arki odottaa jo nurkan takana normaaleine arjen rutiineineen. Tai no KePolla on poikkeuksellisesti yövuoro, joten koirien osalle ei arjen arpa osu, niillä on kokonainen hovi seuranaan alkavalla viikolla.

Lauantaiaamuna heräsin vähän ennen kuin kello pärähti soimaan, siis pikkasen ennen seiskaa. Käytin koirat ulkona ja itteni suihkussa, sitten tarkastamaan, että kaikki näyttelykamat on kasassa. Jostain syystä en löytänyt toista sadetakkia mistään, onneksi ei näyttänyt siltä, että sataisi. Yhtään tuoliakaan ei muistettu ottaa (lue: etsiä) mukaan. Juu ja eväskahvin unohdin keittää. Mutta muuten kaikki oli ihan ok...

Kasin maissa oltiin starttivalmiita joten koirat ja kamat autoon. Vielä kertatarkastus, että paperit, oikeat paperit, ovat mukana ja autossa oikeat koirat. Sitten menoksi.

Perillä oltiin aikasen sopivasti, koirat ehtivät rauhottua ja me ehdittiin jutustella leoimmeisten kanssa vähän jo ennen kehää, kehän jälkeen sitten vähän lisää. Kun arvosteluaika läheni, siirryimme leojen keskeltä oman kehämme ääreen odottamaan. Cellon osalta ei näyttänyt kovin lupaavalle, herra tarjosi istumista koko ajan tai vaihtoehtoisesti loikki melkeestä naaman korkeudelle. Keskityin kehän äärellä palkkaamaan pelkästään seisomisesta.

Neljä länderiä oli paikalla, kolme urosta, jokainen omassa luokassaan ja Aasa ainoana edustamassa vastakkaista sukupuolta. Mistähän tuo vastakkaista muuten tulee. Ei kai sukupuolet nyt mitään vastakkaisia ole...

Ensin oli junnu-uroksen vuoro, hienosti meni ja eri tuli. Sitten kehään Cello. No seisominen meni hyvin, pöytä meni myös hyvin, mutta se liikkuminen, se liikkuminen, ohhoijaa. Siinä mielessä olen tyytyväinen, että vaikein harjoiteltava eli pöytä tuntuisi nyt olevan kunnossa, jatkossa voi keskittyä muihin asioihin... ainakin toivottavasti. Erin sai Cellokin. Sitten valiouros ja eri tällekin. Urokset voitti junnu, kakkosena valio ja Cello kolmosena. Harmi kun lapset ovat jo sen verta isoja, etteivät enää odottele ruusukkeita kotiintuomisina kuten pienempinä, nyt olis ollut koossa kaks: varaSERT ja varaCACIB. Onnittelut muuten Gabrielille ROP:sta ja SERTistä sekä Aickolle CACIBista.

Sitten oli Aasan vuoro. Vanha rouva on ilmeisesti kaunistunut vuosien saatossa, koskapa nyt monet tuomarit Aasaa vuolaasti kiittelevät. Hyvässä kunnossahan tuo, varsinkin 10 vuoden ikä huomioiden, ikä kun ei vielä Aasaa paina, joten otamme kehut kiitollisina vastaan. Aasan saalis oli eri, ROP-veteraani ja vielä VSP. Loistavaa Aasa-mummo.

Jäätiin odottelemaan loppukehiäkin, KePosta tosin ei pal seuraa ollut, kuorsasi melkeen koko ajan rankan työviikon päätteeksi, tuli nimittäin duunista perjantai-lauantaiyönä johonkin aikaan, taisi olla aamuyötä.

Rotu sai varmasti lisää tunnettuutta kun loppukehiin tulevia rotuja kuulutettiin. Ensin ryhmässä 9 "Kromfohrländer" ja sitten veteraaneissa "Kromfohrländer". Tuntui se vaan aika hienolta, että rotu mainittiin kahteen kertaan.

Tässä meidän kaksikon arvostelut:

Cello:
Very nice type. Pleasing head and expression. Lovely neck. Very nice body. Nice angulated. Good topline and back end. Lovely coat. I prefer more positive movement in the rear.

Aasa:
Very nice type all over. Beautiful head and expression. Lovely neck. Beautiful topline and croup. Beautifully angulated in front. Lovely body. In super condition. Moves well. So sweet character.

Erityisen ylpeä olen Aasan arvostelussa kohdista "In super condition" ja "So sweet character".

Oltiin illalla vasta joskus seiskan aikaan kotona. Vanhimmainen oli huolehtinut kotona olleista koirista ja laittanut ruokaa meillekin. Mihinkähän sitten joudun kun ei kukaan tytöistä enää asu kotona... Nyt on niin näppärää kun on koiravahdit omasta takaa, ei tartte olla huolissaan, vaikka päivä venyy pitkäksikin.

Sunnuntai meni "uhmaa painovoimaa" -arkistointijärjestelmää purkaen. Yllättäen olen saanut kirjahyllyihin tilaa. Nyt kun jaksaa vielä päivän pari järjestellä arkistojaan uuteen uskoon, niin kaikki paperit ovat varmaan taas (ainakin jonkin aikaa) just siellä missä pitääkin. Sitten tarttee vielä järjestellä kirjahylly tietty, mutta se nyt on ihan mukavaa puuhaa.

Valokuvia ei ole, kamera oli kyllä Kotkassa mukana, mutta akut sippas het kättelyssä. Täytyy kaiketi ostaa vielä yhdet uudet ja pistää KAIKKI vanhat pois, ettei mene sekasin puurot ja vellit ja käy kuten nyt. Harmittaa.

2 kommenttia:

n-elikot kirjoitti...

Onnittelut Aasalle, joka vain kaunistuu ja kaunistuu päivä päivältä enemmän ja enemmän.

Onnea myös Cellolle hyvin menneestä näyttelystä. Ainahan sitä pitää jotain treenattavaa olla. Muuten elämä käy tylsäksi :)!

-Pia-

Anonyymi kirjoitti...

Onnea Aasan menestyksestä niihän se viinikin paranee vanhetessaan ;) ja tietysti myös onnea Cellon vara-ruusukkeista ;)

T: Ansku ja jengiläiset