Mummo, mummompi, mummoin...

Väsymystä, masennusta ja muuta sellasta

Krooninen väsymys iskee ja tiedättekö kehtaan syyttää siitä KePoa (noh, noh, ajatukset kuriin, tää on koko perheen ohjelma), Gertrud Yökyöpeliä ja muumiointiryhmää. Meen melkeen aina nukkumaan ennen KePoa ja mitä tekee KePo, tulee, sytyttää toisinaan valot, pälpättää tullessaan kun papupata. Voiko siinä nukkua? Ei. Ja jos sattuu vaikka nukkumaan, niin taatusti herää, ainakin meikäläisen unenlahjoilla.

Muumiointiryhmä huolehtii siitä, että herään vähän jälkeen puolen yön; puutumukseen. Seuraava herätysvuoro on Gretalla, se haluaa yleensä joka yö ulos noin 4.30. Ja siis munhan on mentävä mukaan tai Greta käy maate portaalle, eikä käy pissillä ja sit pissii sisälle. Kunhan vääntäydyn pihalle tuiskuun ja pakkaseen, niin neiti pissii pitkään ja hartaasti, varmaan ainakin viis litraa. Sen jäkeen möngitään jatkamaan unia, siis Greta jatkaa, ite oon ihan pirtee. Kun sit viimein uni tulee, niin kello soi. Jippii. Oonkin harkinnut, että menisin nukkumaan jo iltakasilta ja heräisin uuteen päivään neljältä... Hankkikaa vaan ihmeessä itellenne koira, mieluiten useempi.

Tänään oli Gretan rokotuspäivä ja sehän meni kun vanhalta konkarilta. Tosin tällä kertaa Greta katteli eläinlääkäriä vähän silleen, että mikä tässä meni multa ohi... Gretan mielestä oli myös älyttömän mielenkiintosta seurata kun Murulta otetiin verikoe. Jep, Murukin kävi lekurissa, kun on ollut niin kovin vaisu. Kaik näyttäis kuitenkin olevan ok, siis mitä ELL nyt pystyy kattomaan. Diagnoosi oli, että vaisuus johtuu hormoneista (synnytyksen jälkeinen masennus vai "tyhjän pesän" syndrooma?). Ellei helpota, niin sit otetaan vielä parit kokeet, mut näillä nyt tällä erää eteenpäin.

Lojo-cityn keskustassa Gretan mielestä ihan parasta oli autot... Niin kun meillä ei autoja näkis kun tuo Turkutie pyyhkii tosta vierestä. Tosin näkymistaajuus voi hieman pienentyä, motari on kuulemma nyt auki ja toivottavasti pysyykin, jos multa kysytään, ei tosin taideta kysyä. Vanhimmaisen kanssa sit todettiin, että jos halutaan Gretasta hyviä pönötyskuvia, niin ajetaan vaan Lohjalle ja siinä se; Greta seisoo mielettömän upeesti katellessaan liikennettä.

Mitäs muuta, ei kai ihmeempiä ja eikö sitä jo ollu tässäkin. Ai niin, ne kun käyttää mun dna-spostia, niin tiedoksi: se kenkkuilee ja tökkii, eikä oo ihan eka kerta viime päivien aikaan. Muitten osotteitten pitäis toimia... vaan mistä näistä ikinä tietää, mikäänhän ei oo niin varmaa kun epävarma.

Leonkerpeleitä vauhdissa

Jaahas ja mitähän ihmettä me on taas puuhailtu kun on tää bloginkin päivittäminen jääny... Ainakin me vietettiin leffailtaa yhtenä päivänä eli ei siis tehty kerrassaan mitään muuta enää duunin jälkeen kun maattiin sohvan pohjalla ja katottiin vuokradevareita. Tai oikeestaan taidettiin tällä viikolla yhrätä siihen itseasiassa kaks iltaa. No menee se aika silleenkin ja vielä ihan rattosasti.

Yhtenä aamuna heräsin siihen kun Totoro yrjös lattialle, paitsi että kun käännyin, niin huomasin, että se oli yrjönnyt sänkyynkin, ei tuntunu äärimmäisen ihanalta. Meni lakanoitten vaihdoks kesken unien, mut minkäs teet.

Niin ja yhtenä aamuna joku oli pissinyt pitkin makkarin lattioita. En kuitenkaan syyttänyt KePoa, se on ollut jo vuosia sisäsiisti. Luulen, että se on ollut herra Löppönen, joka siis nyt kuvittelee, että kaikilla on juoksu, vaikkei se Murun juoksu vielä oo ees alkanu, alkamassa kyllä. Mut meidän kokenut uros on kuitenkin sitä mieltä, että jollain on juoksu, ellei muilla niin vaikkas sit Totorolla ja siis yrittää astua kaikkia koiria vuoronperään ja siitähän "uhrit" tykkää.

Viivi taas on ihan sitä mieltä, että Löppösen vehkeissä on jotain vikaa ja tutkii niitä ahkeraan. Arska puolestaan yrittää iskeä Löppöstä, joten luulisin, että kohta on tutkitutettava Löppösen vehkeet tai eturauhanen, ellei tää meno tästä rauhotu. Totoro puolestaan, niin kokematon kun onkin, ei hötky turhia. Vanhimmainen aina sanookin, että miks Totoro hötkyis kun sen suuri idoli on Arska ja Arska ei hötky.

Viikonloppuna on sit riittänyt väkeä, että seuraa on ollut. Lauantaina vaan meillä kaksjaloilla mut tänään sit myös nelijaloilla, nimittäin noilla isommilla sellasilla. Ensin puolilta päivin tuli Helmi (Maxigor Melixanthia) leikkimään Gretan kanssa ja sitähän leikkiä riitti kun kerrankin oli kokosta ja ikästä (Helmi on kolmisen viikkoa Gretaa vanhempi) seuraa.

Yllättäen saatiin lisääkin leoseuraa kun paikalle porhalsi Pessi (Leonpesän Lady Ace on Base). Tämähän sit oli Tiukulle mieleen, Pessillä ja Tiukulla kun ikäeroa on viikon verran, että hyvin osuu leikit yhteen varsinkin kun kummallakin tuota vauhtia riittää...

Kuvia tuli otettua joku 250, no huh. En tosin edes haaveile käsitteleväni kuvia tänään tai saavani niitä kaikkia kotisivuille, mut joskus viikon pitkin niistä ehkäs saa hyvän kuvapläjäyksen koottua julkastavaks... joskus. Tässä pari kuvaa noin niin kun malliksi. Tossa ekassa (tais olla muuten ainoa laatuaan) on kaikki viis leoa samassa läjässä.





Kiitokset Helmin ja Pessin emännille kun jaksoitte huristella meille. Treffit teki tosi hyvää Tiukulle, Gretalle ja erityisesti Murulle, joka piristyi silmissä. Muru on ollut jotenkin masentuneen olonen viime aikoina, tiedä sitten miks. Keskiviikkona Muru käväsee samalla eläinlääkärissä näytillä kun Greta käy siellä hakemassa rokotukset. Aasan jälkeen sitä on tullut varovaiseks; vaatimatonkin oire voi olla huomion arvonen oire, joka on syytä hoitaa ja kukapa koiransa paremmin tuntis kuin omistaja ite.

Länderikasvatit on kisanneet tänä viikonloppuna, Kuje, Kampi ja Vipu ovat agiliitäneet ja Flii kävi näyttelemässä. Onnittelut kaikille tasapuolisesti.

Greta on nukkua horottanu pitkän tovin ihan tajuttoman unta, mut nyt on taas jo vauhdissa. Lienee siis viisainta mennä ruokkimaan nälkänen nappula ja nuo muutkin nälkään nääntyvät. Tuulensuoja vaikenee tältä erää.

Muumiointiryhmä ja jäykän selän salaisuus

Mulla on oma muumiointiryhmä, joka yrittää sinnikkäästi ja yöstä toiseen muumioida meikäläisen. Ei ehkä kannata ihmetellä, jos aamulla herää selkä jäykkänä, jalat kankeina ja kädet puuduksissa, eikä tahdo päästä jalkeille.

Muumiointiryhmän ehdoton johtaja on Arska, joka hakee paikan jalkataipeeseeni (kun siis nukun pääsääntösesti kyljellään, vaikka olen kyllä, kiitos muumiointiryhmän, oppinut nukkumaan myös selälläni...) peiton päälle. Muumiointiryhmän kokenut jäsen on Viivi, joka asettuu huolellisesti vatsaani vasten, peiton päälle tietenkin, koska siis peittoahan käytetään muumioimiseen.

Apupoika Totoro on vielä pikkasen levoton, eikä niin ammattitaitonen, saattaa loikkia kesken kaiken lattialle. Yleensä Totoro kuitenkin nukkuu selkä tiiviisti selkääni vasten (tai jos jollain ilveellä onnistun kääntymään, niin vatsaani vasten) ja pää kaulani tai naamani päällä, on muuten kiva herätä suu täys länderin partaa tai länderin korvakarvat nenää kutittaen.

Tehokas muumiointi takaa, etten montaa kertaa yössä käänny ja nukun siis rauhallisesti, vai nukunko... Tosin herään usein hiestä märkänä, jumiutuneena peittoon ja koiriin, kädet ja jalat puuduksissa jostain oudosta korkkiruuviasennosta, josta ittensä oikominen saattaa ottaa vartinkin aikaa. Oisko pitäny miettiä asioita ennen kun antoi koirille luvan nukkua punkassaan.

Greta on muuten, havaitsin yllättäen, aika kärsivällinen. Tai no riippuu asiasta, Greta ei oo yhtään kärsivällinen mitä tulee vaikkas aamulla heräämiseen. Ellei porukka könyä punkasta tuota pikaa kun kello soi, niin Greta alkaa laulaa "Jaakko-kulta-herää-jo" kovaan ääneen. Viikonloppuna se ei sitä tee, sillonhan kello ei soi. Äh.

En kuitenkaan, ainakaan vielä oo jaksanut tehdä sitä, minkä kyllä kaikkien kanssa oon jossain välissä tehnyt, laittaa kelloa soimaan tunti puoltoista ennen kuin on aika herätä, sit vaan torkkua hakaten. Länderit ei inahdakaan kun kello soi, tosin ne nyt on niin aamu-unisia, että saan häätää kaikki, Totoroa lukuunottamatta, ylös ja ulos, muuten ne jää punkan pohjalle koisimaan tyyliin "mee sä kuule ulos ja duuniin ihan keskenäs, me nukutaan vielä muutama tunti".

Vaan palatakseni Gretaan. Keksin eilen treenata sen kanssa pujottelua, siis jalkojen ali pujottelua. Vielä mahtuu, kohta ei. Ei leot kyllä oo niin signaaliherkkiä kun länderit, mut jotenkin sitä vaan huomaa tekevänsä samoja harjotuksia Gretan kun ländereittenkin kanssa. Tarkotus on siis totuttaa koira kulkemaan omistajan "alta", Cellollehan se oli tosi kova paikka koiratanssissa, vaikka muut liikkeet meni heittäen, mut mun jalkojen välistä pujottelu oli ensin ihan kauheeta. Gretasta se ei ollut kauheeta, se oli hauskaa, varsinkin kun sai nameja, joten Greta treenas kärsivällisesti, tehtiin lopulta aika monta toistoa. Kyllä Gretasta vielä hyvä tanssileo tulee... se osaa jo melkeen peruuttaakin, ellei iske paha marsis.

Muru tekee varmaan juoksua, äh ja plääh. Eipä se muuten mitään, mut Cello käy jo ihan kierroksilla, on oikeen riemuidiootti, kuvittelee, että KAIKILLA on juoksu, yrittää kämmetä siis kaikkien selkään (paitsi Arskan, siis jopa Totoron) ja saa käsilaukusta, että lätke käy. Luulis kokeneen jo tietävän kellä se juoksu on, koska on oikee aika ja silleen, mut näköjään ei. Totoro sen sijaan ottaa ihan iisisti, vaikka selkeesti sekin on huomannut, mitä on tulossa.

En nyt oo päästänyt Murua ja poikia yhtä aikaa ulos, vaikkei siis Muru vielä vuodakaan, jos vähän säästyis pahimmalta. Saa nähdä kauanko meidän jätkät saa pitää pallinsa... ei siinäkään muuten mitään, mut ainakin Cellolla toi eturauhanen alkaa aika sukkelaan vaivata, jos juoksunarttuja pyörii nurkissa kovin pitkään.

Niin se oli Arskallakin aikoinaan, nyt ei Iso-Arska pal narttujen juoksuista perusta, vaikka kyllä astuu, jos tilaisuus tulee, jää kiinnikin, mut jälkikasvua ei onneks tule. KePo varmaan kysyis tässä kohti, että kuka käski ottaa uroksia narttujen sekaan... No ei kukaan, itekin aina sanon ihmisille, että älkää vaan rakentako sekalaumaa, ottakaa narttuja tai uroksia, ei molempia yhtä aikaa, ja elämä pysyy pal helpompana.

No normisti se on helpompaa meilläkin, kun sit ei päästetä juoksusia ja uroksia keskenään tekemisiin millään lailla, mut nyt ongelmana on se, ettei Murulla oo turkkia, ei voi siis hyödyntää tarhaa. No kai se tästä taas. Toivottavasti se juoksu sit tulee sukkelaan ja menee kanssa, ettei sen tekemiseen mee kuukautta. Ja ois suotavaa, että Tiuku alottais samalla.

Sain tänään ihania kuvia Unnasta ja Porthoksesta, jospa saisin ne huomenna gallerioihin. Kyllä vaan Unna on kaunis tyttö (unohtamatta Elsaa, joka myös on kaunis tyttö) ja Porthos niin komia poika (unohtamatta Zorroa ja Rölliä, niin komeita nekin). Niin ja toki Greta on ihan übersuloinen, meidän pikkuruinen kuulantytöntäjäneitosemme. Vai olinko mä ehkä jotenkin jäävi tässä asiassa??

Tiuku 1 vuotta

Tiuku-tyttönen täyttää tänään kokonaisen vuoden. Onnittelut Tiukulle ja samalla kaikille sisaruksilleen!!

Niitä virallisia otoksia ootellessa, tässä vauhtimimmi Tiuku Tikkeli, tossa vikassa kuvassa eniten ittensä näkösenä...

Aika kiivas kiitäväinen

Miten mulla on sellanen olo, että "ennen vanhaan" aikaa oli vaikkas kuin, nykyään se taas ei tunnu riittävän mihinkään. No okei, taisin siihen aikaan olla "kotirouvana" kun aika tuntu riittävän kaikkeen mahdolliseen ja nyt taas ison osan päivästä haukkaa leipätyö. Jollain kun sais vielä duunin ja harrastukset ympättyä yhteen, niin jo ois asiat mallillaan. Ehkä jonain päivänä, ehkä.

Sää sit humpsahti pakkaselle sen kamalan kuravellin jälkeen. Onneks, oiskin kohta menny hermo ja selkä sen jatkuvan pesemisen kanssa. Ellei pessy koiria niin pesi lattioita tai sit molempia; koiria JA lattioita. Saa nyt sit nähdä mihin sää seuraavaks kiepahtaa.

Lauantaina Zorro kävi meillä leikkimässä Gretan kanssa. Pariskunnan leikit sopi oikein hyvin yksiin ja touhua riitti koko vierailun ajan, niinpä mulla olikin varsin uupunut ipana iltasella, Totorokin jo vähän kävi tökkimässä, että herää nyt jo. Valokuvia otin hirmu pläjäyksen, niistä Zorron kuvat onkin jo Zorron galleriassa ja Zorro-Greta kuvia on tulossa tänään tai huomenna.

Kyllä vaan Zorro meidät tunsi, ihanaa, ja muisti vanhat paikatkin, piti tarkastaa mitä herkkuja oli "pentulassa". Muisti muut koiratkin, ei ollut moksiskaan kun ne haukkuivat. Arskan kitaan yritti työntää nenänsä jne. Totoron Zorro kyllä sit sai herpaantumaan yrittämällä hyppiä Totoron selkään, kurinpalautushan siitä tuli ja sen jälkeen Totoro näytti vähintäinkin loukkaantuneelta. Selkeesti ei ymmärtänyt ollenkaan, että HÄNEN pentunsa tolleen käy asettamaan HÄNEN arvovaltansa kyseenalaseks.

Tänään päivä menikin sitten tätini luona, hän kun kutsui meidät luokseen lounaalle. Aamulla kömmin kuuden aikaan tuuppaamaan ohrapuuron takkauuniin, sit takasin unten maille. Keskimmäinen ja vävypoika tulivat aamupuurolle ja meiltä lähdettiin tätini tykö. Kummasti aika vierähti, olin aatellut, että ollaan joku reilu pari tuntia, loppusaldo oli rapiat neljä tuntia.

Lintujen ruokintapaikallani käy vilske. Uusia lajipongauksia laudalla (näin talvisaikaan) ovat pyrstötiainen ja vieherpeippo. Pyrstötiaisia oli pieni lauma, ehkäs alle 10 kpl, mut viherpeippoja oli hirmuinen lössi, varmaan kolmekymmentä. Nyt oon onnistunut pongaamaan myös hömötiaisia, mut niitä nyt on ollut aiempinakin vuosina. Sit nää tavan tali- ja sinitiaiset tietty, niitä riittää vaikka kuin. Vielä yks tikka ja kaks mustarastasta.

Viikonloppuna oli tarkotus ottaa Tiukusta 1v-kuvia, mut se nyt sitten jäi kun päivänvalon aika meni muihin puuhiin. Toivottavasti sää ois tiistaina hyvä, siis valoa tarpeeks, niin sais kuvat otettua. Huomisen, oikean synttäripäivän, varaan en voi kuvausta laskea, mulla on itellä menoja duunin jälkeen, joten lienee pimeetä kun kotiudun. Ja sisällä ei Tiukun kokosta enää "mahdu" kuvaamaan, alkaa olla niin ja näin Gretakin kanssa.

Vaan nyt jos menis nukkumaan, niin heräis ehkäs pirteenä uuteen viikkoon... ehkä. Tuulensuoja toivottaa kaikille levollisia yöunia.

Leikkiä, leikkiä, leikkiä vaan!?!

Mitäs luulette, mahtaako Totoro olla kohta hätää kärsimässä leikkikaverinsa kanssa...


Herää jo, herää jo...
Ei mua huvita, ei huvita, kuuletko.


Herää jo köntys, HERÄÄ!!!
Äh, joo, joo, oota nyt.


Hei älä nyt yli jyrää.
Miten sä sinne tolleen tuuskahdit??


Irti mun karderoobista!!!
Anna ny kun mä sheivaan sun kainalokarvat, niis on kato takku.


Ei kun tää oli vaan leikkiä, oikeesti me ollaan kamuja, vai mitä Greta? GRETA!!!

Tänään meille tuli kylään tällanen pieni sylihauva.


Nimittäin pikkupoju Zorro.


Äh, ihan tyhmää, mä jäin kolmanneks pyöräks kun noi vaan tanssaa.

Kurakuorrutusten ja suunnittelun aika

Mihin tää aika oikein menee? Kysyn vaan... mutten ihmettele. Aika paljon sitä kuluu siihen kun pesee hirmusen määrän kuralla kuorrutettuja tassuja ja massuja. Kuivaa karvoja, pesee pyykkiä...

Juu ja Gertrud Ketterä on keksinyt tällä viikolla (kai senkin mielestä täys työviikko on ihan ahterista), että mikäs sen mukavampaa kun pissiä jonkun punkkaan, ellei omaan niin jonkun toisen moiseen. Jippii!! Eikä siinä vielä kaikki; näillä säillä Viivinkin saaminen ulos käy työstä ja sen vahtiminen, että tekeekö neiti asiansa käy myös työstä ja jälkien siivoaminenkin voi käydä myös työstä. Tervetuloa pikkupakkanen sanon minä.

Sit on ollut muutakin pikkupuuhaa koiraongelmakonsultoinnista eläinkommunikaation kautta kukkaterapiaan unohtamatta kaikkinaista kirjeenvaihtoa erinäisten asioiden tiimoilta ja yhteydenpitoa kasvattien koteihin. Lisäks tän viikon aivot räjäyttävä ja ylikuumentava kokemus oli Gary R. Renard: Maailmakaikkeus katoaa. Jep, hmm, no, juu, kerron ehkä mielipiteeni joskus, nyt täytyy sulatella kun ei oikein tiedä, että mitä ajattelis kun toisaalta mut sit toisaalta.

Suunnitteluhommiakin on ollu ja on edelleen: ois kesän tapaamisen suunnittelua, kevään tapahtumapäivien / -iltojen miettimistä, urosasiat on saatu siihen jamaan, että ne odottavat kollegion siunausta. Tän vuoden näytelmiä oon vähän katellut, kurssikalentereja (sekä itelle että koirille, sekä koiriin liittyviä että koiriin liittymättömiä) oon aika paljonkin kahlannut läpi. Pitääkö tulevaisuudessa varata tammikuun alkuun "suuri suunnitteluviikko"... ehkä.

KePo kysy tänään, että koska tyhjennetään veranta (toi olohuoneen jatke), hän vähän laittais uupuvia listoja ja silleen. Tyhjennetään?? Minne?? Mullahan on vielä(kin) takkahuoneen puuarkutkin olohuoneessa kun en oo uskaltanut jättää niitä Gretan hampaisiin.


Mä tarvihen ehdottomasti isomman talon...
Tai sit on alettava ottaa se roinanhävitysopas, joka mulla on jossain tuolla kirjahyllyssä ja jonka oon lukenut suurella hartaudella (Karen Kingston: Paikat kuntoon feng shuin avulla), ihan kirjaimellisesti. Sain siitä viimeks hirmu inspiksen ja pääsin hyvään alkuun, mut sit roina sai selätysvoiton. No katotaan, ehkä KePo unohtaa koko verannan. Toivossa on hyvä elää, Uskossa vielä parempi, sano lapamato.

Ja ellette vielä arvanneet, niin ne kuvat on edelleen kamerassa...

Paita, peppu ja mainostähti

Pikkasen on tullu laiskoteltua blogin kanssa, mut on tota puuhaa riittäny sen verran, ettei oo oikein ehtiny kamalasti koneella istua ja senkin vähän kun on istunut, niin on sit tehnyt muita juttuja.

Torstaina bongasin vahingossa mainosbannerin, jossa nököttää Cello. Se ei kuitenkaan ole vahinko, että Cello siinä nököttää. Pojathan olivat töissä marraskuussa. Kuvaussessio oli niille varmasti tosi hyvä ja opettavainen reissu kaiken penturumban keskellä, aktivointia parhaimmillaan. Kylmäverisesti pakkasin molemmat pojat vieraan ihmisen matkaan, vieraaseen autoon ja kehotin käyttäytymään kunnolla. Ei tosin tullut pieneen mieleenkään, että eivät olisi käyttäytyneet kunnolla.

Alunperin Totoron oli tarkotus olla kuvassa ja Cellon vaan "seuraneitinä", mut Totorollehan siis ei oo opetettu kun lähinnä kehäkuviot, sillä ei oo (ainakaan vielä) samanlaista tekemisen paloa kun Cellolla ja tuskin siitä koskaan samanlaista "pikkuseehveriä" tuleekaan kun mitä isänsä on, vaikka alku on kyllä sinällään lupaava, mutta siinä kun Cello rakastaa "tottelemista" niin Totoro rakastaa ongelmien ratkaisua... omin päin. Lopulta siis Cello teki duunin ja olikin kuulemma sellanen työnarkomaani, ettei ois malttanut taukojakaan pitää ollenkaan. Juu, tiedän...

Sateisena marraskuun iltana kotiin palasi kaksi uupunutta länderiä. Joulukuun messarissa oli luennolla aika vänkä tunne kuunnella kuin omat koirat olivat esimerkkinä... Kaikkee sitä kokee kun vanhaks elää.

Vaan palataan tähän vuoteen. Lauantaina käytiin shoppaamassa eteiseen verhot, se on ollu suunnitteilla jo hyvän tovin, ei vaan koskaan oo tuntunut olevan oikee hetki. Ihan sellasia en löytänyt kun olin aatellut, mut noi taitaa kyllä olla paremmat, Eijalla on silmää, ei voi muuta sanoa. Samasta paikasta löysin keittiön pöytään uuden kaitaliinan... tai siis kangasta, vanhimmainen sit päärmäs sen.

Totoro ja Greta on nykyään kuin paita ja peppu. Milloin ne metästää hiiriä mettänlaidan puupinosta, milloin yritys on kova syötä lintujen pähkinät (mulla on pähkinöitä pöydällä, kun pihaan on talveks jäänyt kaks mustarastasurosta ja yritän tarjota niillekin ruokaa talven pakkasiin), milloin venyttävät sisäkumia, milloin mennä pompottavat muuten vaan.

Yhtenä päivänä naurettiin ihan kipeenä kun ikkunasta katottiin pariskunnan puuhia, olivat sillä hetkellä ihan kaksin pihalla. Ensin Totoro ryntäs mökille päin ja Greta, yrityksistään huolimatta, jäi jälkeen. Greta sit pysähty ihmettelemään siihen kaivinkoneen kulmalle, että mitähän tässä tekis. Samalla näky kuin Totoro lähti paluumatkalle (max. 100 metriä) mökin nurkalta, Greta käänty ympäri ja lähti juoksemaan, yritti oikein kiihdyttää, ilme oli "mä voitan, mä ehin ensin, mä voitan varmasti", mut ennen kun Greta oli ehtiny kunnolla auton toiselle puolen Totoro jo puhalsi ohi kuin salama.

Juu, lintulaudalla riittää säpinää. Siellä on ainakin talitiaisia ja sinitiaisia, kaks mustarastasta ja tikka. Monena vuonna on ollut myös hömötiaisia, punatulkkuja ja keltasirkkuja, nyt en ole niitä nähnyt, mut olenkin siirtänyt ruokintapaikan kauemma talosta, koska se kerää myös nelijalkasia ruokailijoita, hiiriä, enkä siis pääse seuraamaan elämää lintulaudalla kun eteisen ikkunasta. Tikalle on oma läskinpala, pikkulinnuille omat lautansa ja mustarastaita varten laitan ruokaa puutarhapöydälle, jonka oon raahannut ruokintapisteelle ja jonka yritän pitää puhtaana, jottei taudit leviäisi linnusta toiseen.

Mulla piti olla kuviakin... mut koskei niitä löytynyt koneelta, niitten täytyy sit olla kamerassa. Tai on siinä vielä kolmaskin vaihtoehto; oon nähnyt unta koko kuvien ottamisesta. Yhtä kaikki, niitä ei just nyt oo, ehkä huomenna.

Arvaa kuka?

Loppiaistunnelmia

Meillä juhlistettiin loppiaista näin hienolla pullolla



Erityisen humallauttava ei tämä pullo ollut, oli nimittäin jäätelöä. Oikein maukasta täytyy sanoa. Tarkotus oli kyllä korkata se jo uutena vuotena, mut yllättäen unohtui...

KipazinK-pentue täytti tänään tasan kolme kuukautta. Kyllä se vaan aika kiitää, täytyy sanoa, ja aika kultaa muistot. Nyt pitää oikein muistuttaa, että penturumba oli rankkaa, ei sitä enää muista. Nyt muistaa vaan kuin ihania nallekarhuja naperot on ja nauttii kuulumisista, kuvista ja tapaamisista, joista haluan kiittää kaikkia K-pentujen perheitä: olette olleet ihanan aktiivisia, KIITOS!!

Kiitos toki myös kaikkien länderikasvattieni perheille: teistä todella harva on unohtanut (lue: onnistunut unohtamaan) kasvattajan vuosienkaan kuluessa. Kiitos siis kaikille yhteydenpidosta. Pienikin viesti on ilo!!

Toisaalta onneks muisti on lyhyt ja muistot kultaisia, sillä tulevalle vuodelle ois suunnitteilla länderipentue ja sitä tuskin ois ilo suunnitella, jos ois tuskan hiki päänahassa.

Synttäripäivän kunniaksi kuvattiin Gretaa, jolla on vielä aika lailla harjottelemista, jos valokuvamallin uraa harkitsee.



Hei Greta, mitä sä oikein puuhaat siellä verhon takana??


Me halutaan kanssa, me halutaan kanssa...

Cello on oppinut uuden tempun ihan itestään. Alun alkaen Cello osas oravoida vaan silleen, että ensin istui ja siitä sit nosti etutassut oravaan. Nyt Cello osaa siirtyä magnustista sujuvasti oravaan ilman, että etutassut ottaa ollenkaan maahan siinä välissä. Vähänks hienoo.

Tuulensuoja toivottaa kaikille lepposaa loppiaisiltaa!

Niitä näitä pöllinpäitä

Neljäs päivä jo illassa tätä vasta alkanutta vuotta. Vähän on katkonaista tää oleminen, ei oikeen tiedä oisko arki vai oisko juhla, ei kuitenkaan juhannus. On työpäivää, on vapaapäivää, on työpäivää ja vapaapäivää ja työ ja vapaa ja... No KePolla ja vanhimmaiselle on enemmän kallistunut vapaan puolelle.

Eilen KipazinC-pentue täytti vuosia, 5 vuotta. Uskomatonta, että siitä todellakin on jo niin kauan, viis vuotta. ONNITTELUT tätäkin kautta KipazinC-pesueelle synttäripäivän johdosta. Lisää onnellisia vuosia teille kaikille!!

Vanhaa vuotta oon siivonnut pois, siis järjestellyt papereita ja tuhonnut polttamalla ne, joita ei enää tarvita. Sitä vaan pitää ihmetellä, että kuin tuo pino pöydän kulmalla ei yhtään kutistu, vaikka oon kantanut siitä kilokaupalla paperia uuniin, kilokaupalla papereita oon mapittanut ja kilokaupalla lehtiä oon vienyt lehtitelineeseen oottamaan lukuinspistä. Että miten säkkikaupalla rojua mahtuu niin pieneen tilaan ennen kuin sitä alkaa järjestellä. Sen jälkeen se ei tunnu mahtuvan minnekään eikä loppuvan ikinä.

Eilen vietin "elokuvaillan". Joulupukki toi Sinkkuelämää-leffan, punkkupullon ja tietty suklaata. Järkkäsin eilen siis asiat siihen malliin, ettei tarvinut muutamaan tuntiin tehdä mitään ja jämähdin tuijottamaan leffaa. On se kyllä rentouttavan nautinnollista joskus vaan olla ja nollata aivonsa jonkun itelle mieleisen leffan parissa. TV-ohjelmia en kuitenkaan kaipaa, vieläkään ei siis tee mieli hankkia digitöllöä, antaa ajan kulua, ehkä sit joskus eläkeiässä, jos sillon nyt enää mitään töllötintä on olemassakaan.

Tänään tavattiin Elsa. Eipä ollut enää tietoakaan siitä "pesueen pienimmästä rääpäleestä", vaan portista tapsutti pihaan reipas ja reippaan kokonen kaunis nuori nappula. Ensimmäisenä tervehtivät Gretan kanssa, Gretan piti vähän leikkiä isosiskoa, vaikka onkin Elsan pikkusisko, mut kyllä se leikki sit muuttui rennoksi kun oli saatu tuntumaa toinen toiseensa.

Elsa tunsi meidät, ei epäilystäkään, ei ollut unohtanut. Oisinkin kyllä ollut vähän pettynyt, ellei ois muistanut. Tunsi Totoronkin ja reippaasti vaan pureskeli Totoron nahkaa vaikka Totoro yrittikin murista hyytävästi, no hyytävästi ja hyytävästi. Muru myös muisti omansa, pisti ihan leikiksikin, tosin suurimman osan aikaa vaan kerjäsi rapsutuksia kaksjaloilta. Niin ja Elsan piti tietty yrittää tunkea kuononsa myös Arskan nieluun... miten se kärttynen vanha ukko onkin niin vastustamaton kaikkien mielestä, niin kaks- kun nelijalkojenkin.

Vanhat leikkikamut Elsa, Greta ja Totoro saivat peuhata ensin tovin pihalla, sitten sisälle, jossa meno sen kun jatkui. Gretakin sai hyvää totutusta lapsiin kun Elsan pikkuemäntä touhusi mukana menossa. Teki tosi hyvää Gretalle, meillä kun ei pieniä kaksjalkoja enää asu. Teki hyvää Totorollekin nähdä, ettei pienet ihmiset ole mitenkään outoa sakkia, se kun tuo Arska usein antaa siinä kohti vähän huonoa mallia ja siis Arskahan on Totoron ehdoton idoli.

Kuvia otin roppakaupalla, tosin pihalla otetut on aika harmaita ja rakeisia, vaan saa niistä kuitenkin selvää kuka kuvassa on... tai ainakin meikäläinen saa selvää. Sisällä otettiin sitten lähinnä "pönötyskuvat" Elsasta ja niissä on kyllä ihan onnistuneitakin joukossa. Päivittelen ehkäs jo huomenna kotisivuille.

Pakkasta on riittänyt ihan kiitettävästi. Siitä hyvä, että pöpöt kuolee. Mut lämmittämään joutuu aika urakalla, meillä kun toi lämmitys toimii puulla, et ei kun pötköä pesään. Vaan eipä tartte pelätä mitään megasähkölaskua, se puoli on aika säästä riippumaton. Ja mikäpä sen kodikkaampaa kuin tuli takassa... ja Gretan pää, neiti kun ei osaa oikein vielä kuumaa takan luukkua varoa. Palovammoilta on toki vältytty, pidetään vähän aitaa edessä, niin ei pääse nuoriso (Totoro ja Greta) takan eteen riehumaan, siinä se vahinko vois sattuakin.

Sit ei kun ruokaa koirille, Gretakin, joka muuten on nukkunut sit Elsan lähdön, kuuluu jo heräilevän, joten hyvä hetki siirtyä iltarutiineitten pariin.

Raivostuttavat raketit

Se on sit vuosi 2009.
Toivotamme kaikille onnea ja iloa alkaneelle vuodelle 2009!!!

Meillä ei raketteja ammuta, se on meikäläisen mielestä vähän sama kun menis pihalle ja sytyttäis seteleitä palamaan, kattois sit kun ne palaa savuna taivaalle... paitsi, että silloin sotkis vaan oman pihansa, eikä ois kiusaks muille. Mikään ei oon niin raivotuttavaa kun mennä pihalle ja saada niskaansa rakettien "jämiä", rapina vaan kävi meitinkin katolla viime yönä ja nyt aamulla pihalta on kerätty roppakaupalla roskaa roskikseen. RAIVOSTUTTAVAA!

Pauketta ja välkettä en lue ongelmaks, paitsi siinä kohti kun yks raketti tuntu tulevan talon seinästä sisään... Ja tietty, jos ois oikein pahasti paukkuarka koira kotona, niin hulluks tulis. Ainoa meitin laumasta, jotka reagoi raketteihin, on Arska, jonka paukkupelko juontaa juurensa siitä kun mökin uuni ei vetänytkään ja savu tuli sisään. Siitä on sit edetty ketjuttamalla aika pitkälle, eikä me vaan saada ketjua poikki, vaikka kuin yritetään. Onneks Arska on nopea palautumaan, eikä joudu paniikkiin, joten yleensä Arskan reaktiot rajottuu noin 20 minuuttiin puolen yön aikaan ja sillonkin se on aika rauhallinen, jos saa vaan olla sylissä.

Viiviä ja Celloa ei vois vähempää kiinnostaa, vetivät sikeitä nupit tutien. Totoro muutaman kerran vilkas ja myönnän, että pidettiin Totoro aktivoituna pahin pauke eli vanhimmainen pelas Dog Triggeriä Totoron kanssa. Nuoren länderin kanssa ei kannata riskejä ottaa, paree pelata varman päälle.

Murun puolesta raketit saa sataa vaikka jalkoihin, ei vois vähempää kiinnostaa. Tiuku näyttää kuuluvan ihan samaan sarjaan. Greta sit on vielä ihan vauva (vaikkei Tiukukaan mikään ikäloppu oo), joten vähän varovaisuutta. Käytiin ulkona jo ennen yhtätoista, pauketta kyllä kuulu kauempaa, mut meteli oli vielä inhimillinen. Hyvin meni.

Joskus ennen yhtä mentiin Gretan kanssa ulos yöpissille ja samalla saattamaan keskimmäistä ja vävyä, Muru lähti "malliksi" mukaan. Joku hirmu sähinää pitävä juttu paukahti aika liki, Greta vilkasi äkkiä ympärilleen, Muru ei reagoinut lainkaan, meikä ei reagoinut lainkaan, lähtijät eivät reagoineet lainkaan, pakkasivat vaan tavaroita autoon, joten Gretakin päätti, ettei moinen sähinä ollut vaarallista ja meni vastaan portille kun keskimmäinen tuli hakemaan vielä Waldon sisältä mukaan ja matkaan.

Kaikkineen vuodenvaihde meni rauhallisesti. Aatto oli normaali duunipäivä. Duunin jälkeen Nlaan ja starttasin ReikiIII-kurssin parin tunnin sessiolla. Sen jälkeen kotio. Iltaa istuttiin hyvässä seurassa, kuis muutenkaan, syötiin ja kahviteltiin, vähän maisteltiin joulun jämiä eli glögiä ja siinäpä se.

Ja sit ei kun tervetuloa vuosi 2009!

Piikki pistävä

Tämän päivän suuri saavutus, ainakin Gretalle, rokotusreissu. Vanhimmainen lähti kaveriks, varmuuden vuoks, eihän sitä koskaan tiedä miten reissu menee tollasen tappijalan kanssa. Vaan hyvin se meni. Menomatkalla Greta mustelmoi vanhimmaisen jalat, raapi rikki sukkikset (ainakin melkeen), hajusti takin (juu, Greta on TAAS nukkunu vedessä, kun ei kerta saa päätä kuppiin, niin kupinhan voi kaataa ja sit nukkua lätäkössä, ja vaikka kuin kuivaa ja pesee, niin kyllä turkki tuoksuu) ja mitä lienee muuta tekikään.

ELL:n vastaanotolla Greta ois mielellään menny monta kertaa vaakaan... ohhoijaa, ja kaikkia kivoja ihmisiäkin ois pitäny käydä moikkaamassa, varsinkin kun ne tuijotti ja puhu "sellaselle söpöllä äänellä" nallekarhusta yms. No odotusaika kulu tyhjässä odotushuoneessa harjotellen istu-seiso-makaa -juttuja, kun siis niistähän sai namia, ihan parasta.

Sit kun tuli aika, niin Greta nostettiin pöydälle, siis sehän on ihan tuttu juttu, kun tässä on viikkotolkulla kuvattu pöydällä ja pöydällä jaetaan aina namia. Ei se ollu poikkeus tääkään kerta, ELL anto Gretalle keksin ja Greta makas pöydällä pupeltamassa keksiä, eikä huomannut ollenkaan, että pistettiin... Sydämen kuuntelusta tosin ei ollut tulla mitään, kun Gretan piti koko ajan haistella kauheesti kaikkea, mut löyty ne äänet lopulta.

Kotiin viemisiks Greta sai "pentukassin", jossa oli kilo kuivamuonaa, yks säilyketölkki, alekuponkeja, mittamuki ja esite. Kassikin oli ylisulonen, siinä oli pentujen kuvia. Kotimatka meni ongelmitta, tai siis niitä mustelmia, hajuja, yms. normaalia, ja kotipihassa Greta yritti tunkea etuovesta takasin autoon kun oli takaovesta tuupattu ulos.

Porthoksen painon sain tänään ja ihan kuin arvelinkin, niin Porthos kiilas kakkoseks rapiat 18 kilonsa kera ohi Gretan. Tiukassa rintamassa kaikki vetää noin kilon eroilla toinen toisiinsa nähden. Tasasta on, tasasta on.

Se on sit tämä vuosi vähissä, nauttikaamme siitä vähästä.

Päättömien koirien päivä

Tänään oli eka joulun jälkeinen duunipäivä. Ihmeen pirteenä sitä kimpos punkasta ylös, joskaan sarastusvalo ei syttynyt, joku säätö oli jäänyt johonkin epäsopivaan asentoon kun käytin sarastusvaloa lukulamppuna sun muuta sellasta. Aivot oli päivän aika tahmassa, onneks ei ollu kiireitäkään.

Kuten näkyy tänään oli myös suuri päättömien koirien päivä...





No oikeesti siis yritettiin ottaa Gretasta 12-viikkoiskuvia, vanhimmainen koetti saada Gretan mahtumaan kuvaan ja meikä yritti saada Gretan seisomaan ees jotenkin, Greta puri mua sormeenkin kun luuli sormea namiks, ja Gretan naskalithan sit teki tosi kutaa (ei voi sattuu, ei tuu verta). Kuvaussession tulos oli vaihteleva ja kaikkineen ihan hyvä, vaikka vanhimmainen uhkaskin irtisanoutua kameranaisen toimesta.

Kohta on kyllä ryhdyttävä kuvaamaan "virallisia" otoksia pihalla, sisältä ei tahdo enää löytyä tarpeeksi laajaa tilaa, että hurjaa vauhtia kasvavasta Gretasta pääsisi niin kauas, että pääkin mahtuu kuvaan mukaan. Ai niin ja tän päivän kuvasadon parhaimmisto on jo Gretan kuvagalleriassa. Jatkossa siirrytään ottamaan "viralliset synttärikuvat" kerran kuussa, joku raja kai tässäkin puuhassa, vai?

Meillä lapset on jo oppineet, että jos äidillä on kädessään joku epämääränen paperi, jossa on outoja piirroksia, viivoja ja kaaria sun muuta epäselvää tuherrusta, niin kannattaa ryhtyä varovaiseks, se kun tarkottaa, että suuri sisustusvisio on iskenyt. KePo on taas huomannut, että jos istun miettivä ilme kasvoillani soffalla ja tuijottelen seiniä, se tarkottaa ihan samaa. Tällä kertaa vanhimmainen huomas ensioireet jo eilen, vaikka vasta tänään visio alko ihan oikeesti hahmottua päässäni. Saas näkee toteutuuko se.

Oon muistuttanu hyvissä ajoin K-pentujen omistajia madotuksista ja rokotuksista vaan onko suutarin lapsella kenkiä... No ei oo. Tänään tajusin, että himskatta, Gretahan täyttää tänään 12 viikkoo, että eka rokotus haloo hei. Het aamusta siis soittamaan. VakiELL:n luuri tuuttasi varattua koko ajanvarausajan, liekö siellä taas sijainen, aika kun on rajotettu, sit ELL lähtee tilakäynneille yms. Ei kun soittamaan Lohjalle, joka on meitin toinen vakipaikka. Toisella yrittämällä pääsin läpi ja ihme tapahtui; hulttiokasvattaja sai Gretalle rokotusajan huomiseks. Jess!!

Tänään oli myös suuri puntaripäivä, K-pennuilla meinaan. Kaikkien tuloksia ei tietty oo, mut Zorro johtaa tilastoa, vähän rapiat 19 kiloa, huh. Kuulemma tassut suorat (ja niin onkin, ainakin kuvissa), eikä läskikerroksia, joten no hätä. Ja kaunis on kasvukäyrä, exceliin sellaset väänsin, ei sillä. Greta painaltaa hyvänä kakkosena (Porthoksen tulos uupuu, männäviikolla oli kakkosena, joten varmaan ois tälläkin viikolla) yli 17 kilollaan. Ja on muuten tassut suorat, ranteet jämäkät, eikä läskistä tietoakaan. Kolmantena on Rölli 16 kiloa.

"Hännänhuippuna" Elsa, syntymäpainoltaan pikkuruisin, jota ELL oli tänään pitänyt 16 viikkosena ja kuultuaan oikean iän, todennut, ettei Elsa jää ihan pieneksi. Elsan saldo melkeestä 15 kiloa. No ei mulla tietty mitään tilastoa ole, johon painoja verrata, Murunkin kasvukäyrät oon taitavasti hukannut, mut tosi jämäköiltä ja rotevilta naperot näyttää. Meit sanotaankin, että Greta on menneiden aikojen itäpuolen kuulantyöntäjäneitonen...

Että ei kun hyvää yötä kaikille!

Hei hei joulunaika!

Joulua odotettiin, joulu tuli, joulua juhlittiin, joulu oli, joulu meni. Jep, jep! Jouluna joulurauha, enpä ole siis koneellakaan istunut joulunpyhinä kun ihan pikasesti kävästen ja sähköpostit vilkasten. Kummasti se onnistuu, vaikka joskus tuntuukin, että tarttis mennä vierotukseen, ei sit kaiketi tarvikaan.

Katsaus jouluun, jonkinmoinen, ei erityisen tarkka, ei erityisen perusteellinen, sellanen rääppäsy vaan.

Ennen joulua Rölli perheineen ilahdutti meitä ja tuli käymään, leikkimään Gretan kanssa ja sehän suju, leikki nimittäin. Kotisivujen kuvagalleriassa on kuviakin, jos ketä kiinnostaa. Totorokin tunnisti Röllin ja Rölli selkeesti Totoron, että leikkiin mahtu vanha leikkimestari-lapsenvahtikin mukaan. Niin ja meidätkin Rölli tunnisti, häntä viuhto villisti, kurkusta kuulu jännää ininää ja ilopissi valu... onneks moikkailtiin pihalla, vaikka eipä tuo nyt sisälläkään ois pal haitannut, moppi vaan heilumaan. Vähän oli kuranen sää, mut oltiin tuolla mökin pihalla, siellä ei oo ihan niin rapasta, joten leikkijät oli vaan lähinnä märkiä kun tultiin sisälle sumpille.

Jouluruokia tuli laiteltua kun innostuin tekemään kaikki laatikot ihan ite jonkusen vuoden tauon jälkeen. Kuulemma ne oli hyviä (oli meikäläisenkin mielestä, mut sitä ei lasketa). Ehdotin kyllä, että jos soossit on syömättömiä, niin porukka voi sit ennen ens joulua sanoo, että osta kuule valmiina, pääset niiiiiiin paljon helpommalla, kannattaa ehdottomasti. Kinkku ja kalkkunarulla tuli taas paistettua aattoa vasten yöllä... siinä kun kello kahen aikaan hälytti, niin päätin, että ens vuonna en varmasti paista mitään aattoa vasten yöllä ja aattoaamuna en vahingossakaan lupaa keitellä riisipuuroja, vaan nukun kymmeneen, jaksaa sit aattoiltana valvoo.

Joulusiivoa yritettiin vähän tehdä, aika epätoivosta puuhaa kun talossa on pentujen jäljiltä turkkiaan pudottava Muru, joka kuralätäkössä ravaava Tiuku ja pitkin pihoja kellivä Greta. Eikä ne aina siistejä oo länderitkään kun sisään tulevat, yllättävän usein toki. No mahduttiin kuitenkin hyvin karvojen sekaan, ei siinä mitään, olihan KePo sentään pari päivää heilutellut tota monitoimipesuria ihan urakalla.

Aattona oli kaik tyttäret, vanhimmainen, keskimmäinen ja nuorimmainen, kotosalla kera vävyn ja vävykokelaan. Kun työn raskaan raatajat (kuka helkatti haluaa kauppojen olevan auki jouluaattona...) pääsivät viimein joulun viettoon alotettiin aatto syöden, sit saunaan, sumppia ja kakkuja saunan päälle, joululahjat, juustotarjotin ja lautapelit. Siinä joulurituaalit lyhykäisyydessään.

Ilmeisesti oltiin kaikki oltu kilttejä, koskapa lahjoja tuli taas kerran kiitettävästi. Koiratkin saivat omansa, Arska laulavan linnun, Totoro apinan ja Greta nallukan ja pehmeän wubban (kaikista kuvia kotisivujen kuvagalleriassa). Muru ja Tiuku saivat isot luut. Viivi ja Cello herkkuja, ne kun ei kumpikaan oikein lelujen päälle ymmärrä, tai no Cello joskus vetoleikkejä leikkii, mut muuten sitä ei lelut kiinnosta. Marsuille pukki toi "syötävän savimajan" ja syötävän joulukuusen, niistäkin kuvat galleriassa.

Lähinnä joulunaika on mennyt syödessä, lukiessa ja nukkuessa. Vihdoin tuntuu siltä, että ehkäs on syksyn univelat nyt kuitattuina ja aivot nollattuina. Vatsa tosin kiljuu tuskissaan, mulle ei oikein tää jouluruokavalio sovi, se närästää millon enemmän millon vähemmän ja tänä vuonna taas enemmän. No onneks oli lääkettä siihen vaivaan kaapissa, sitä kun jo ittensä tuntee.

Vaan nyt valmistaudun nauttimaan saunan lämmöstä, sit kamat kasaan ja unten maille, huomenna taas työ kutsuu.

Hyvää Joulua!!!

Hei tsiikaa Greta, tääl on jotain rojua lattialla. Oisko tällä niin kun tarkotus leikkiä vai? Ja mistä se on tänne siunaantunu?


Katos Totoro, se on pudonnu tuolta tiskarilta, kert sieltä vieläkin roikkuu yhtä ja toista. Mä luulen, et kantsii pistää matalaa prohviilia tai me saadaan syyt niskoillemme tästä sotkusta.


Ei mut kato, emäntä löys meitin namikipon ja avaa sen. Se ei sit kai vielä oo huomannu tätä sotkua, nyt siis ihan hissuksiin.


Hei, mä haluun kans. Mä osaan syödäkin ihan ite, ei tartte tolleen tunkee huuleen. Enkä se ollu mä, joka nää rojut tähän pudotti, ihan varmasti en ollu. Tää on niiiiiiiiin epistä, toinen vaan syö ja toinen saat syyt, vaik on ihan viaton.


Näinks mä oikein, putosko niitä nameja tänne rojujen sekaan...


Ai minne, minne?
Kato nyt mä hämäsin sitä, nyt sä voit antaa niit nameja mullekin, eiks joo


Ai piti poseerata? Nää on jotain rekvistiittaa. No oisit het sanonu. Onks hyvä näin?


Rauhallista Joulua itse kullekin säädylle!

Sanomalehtimustetta ja joulun odotusta

Aika kiitää kohti joulua ja tekemistä tuntuu riittävän. Tätäkin tekstiä alotin jo, niin koska, maanantaina kenties... Ehkä sen jo kirjottamani tähän tällään kuitenkin, muutamin muokkauksin.

Oon tullut siihen tulokseen, ettei mun nykyinen duuni sovi mun vartalolle. Ai miks? No viikonloppuna selkä oli suorastaan hyvässä kunnossa, vaikka kökötin Messarissa, maanantaina elämä oli sit taas yhtä tuskaa... Käveleminenkin oli duunissa aika ajoin tosi vaikeeta ja koko ajan oli vähän sellanen fiilari, että koska menee jalat alta. Illalla sit taas selkä toimi melkeen moitteettomasti. Ota tästäkin nyt sit selvää, tai ehkä se ois vaan viisainta ettiä toisenmoinen duuni.

Maanantaina iltapäivällä kävin hoidattamassa jalkani penturumban jäljiltä. Oon kyllä yrittänyt niitä itekin saada kuntoon, mut kun ei selkä taivu, niin aika tuhoon tuomittua puuhaa. Vähän tosin nolotti kun sain seuraavia kommentteja: "en mä kyllä tätä kaikkea sanomalehtimustetta täältä saa pois, osa on imeytynyt tonne karheisiin halkeamiin", "sulla on täällä joku... tikku, tää on ihan puutikku", "mikä sulla tossa on, joku tikku kai sekin, no ainakin se lähti pois", "kyllä tää kuule tällä kertaa on ihan tarpeeseen tää hoito".

No nyt on jaloille tehty mitä tehtävissä on, kynnetkin on joulunpunaset. Sit ei kun tököttipurkit esiin ja hoitamaan jalkoja taas asiallisesti. Sanomalehtimuste tosin ei varmaan lähe kun kulumalla...

Tänään lähettiin vähän jo jouluruokaostoksille, hakemaan sellasta kaikkea mikä säilyy, kun ei kerralla kaikkea kertakaikkiaan jaksa kotiin raahata, meitä joulun juhlijoita kun on kuitenkin 7 henkeä, eikä kukaan ihan pieniruokainen. En tyytynyt pelkkiin kaksjalkojen ruokiin, vaan linnuillekin ostin ISOn säkin (tais olla joku 25 kg tai jotain sinnepäin) auringonkukan siemeniä. Kyllä niitä tirppoja aika lauma meitin pihassa pyöriikin ja ruokaa kuluu. Ihana niitten puuhia on katella, tulee vallan hyvälle tuulelle. Vielä tarttis hakee Gretalle ruokasäkki ja marsuille jouluheinät.

Vanhimmainen oli ostanu marsuille joululahjan, just sen, mitä oon käynyt PetPointissa kuolaamassa jo monta kertaa... Yritän muistaa oottaa lahjasta kuvan joulun aikaan, se on ihan ylimakee. Vanhimmainen oli ostanut lahjat myös kerpuilleen. Meikä sit on huolehtinut koirien ja Waldon lahjoista. Kaikki tarvii omansa, näin se vaan on.

Tänä vuonna oon kyllä onnistunut olemaan varsin "säästäväinen" kaksjalkojen lahjojen suhteen. Viime vuonna oli jo tarkotus, mut tilanne jotenkin karkas käsistä ja lopulta lahjoja oli varsin paljon. Tänä vuonna homma näyttää pysyneen hallinnassa ja jokainen saa noin kaks lahjaa. Mun mielestä on vaan niin älyttömän kiva keksiä kivoja lahjoja. No lastenlapsille sit...

Tänä vuonna oli tarkotus (taas kerran) ostaa valmiit laatikot, mut nyt oon alkanut miettimään, että jos tekis kuitenkin laatikot ite. Eihän niissä kamalasti oo tekemistä, siis jos ostaa valmista sosetta, sen kun vähän sekottaa ja tuuppaa uuniin. Sit joka joulu tarttee kokeilla jotain uutta. Meillä on ollut kaikenlaisia kokeiluja maksapasteijasta naurislaatikkoon tässä vuosien saatossa. Tänä vuonna aattelin, että vois kokeilla bataattilaatikkoa. Ans kattoo kuin käy.

Ruuasta on hyvä siirtyä siihen, että Arskalla on ripuli, jippii. Tiistai-keskiviikkoyönä Arska ensin oksensi, osan tietty sänkyyn, osan lattialle, ja sit alko kakkarumba. Noin parin tunnin välein kävin päästämässä Arskan ulos. Onneks asutaan omakotitalossa, eikä vaikka jossain kerrostalon 8-kerroksessa. Tosin siinä tapauksessa oisin varmaan telkenyt Arskan johonkin tilaan, joko pesuhuoneeseen tai sit sanomalehdin vuorattuun tilaan. Nyt kipitin kiltisti ovelle aina kun Arska pyysi, avasin oven, Arska pinko pihalle, avasin oven, Arska tuli sisälle ja sit mentiin taas jatkamaan unia.

Työpäivän aikana oli sisällekin riittänyt tavaraa ja sellasta tosi löysää, joka oli roiskunut joka suuntaan, joten pesin melkeen koko olohuoneen ja sen lisäks toisen sohvista. Onneks tuli aikoinaan vaatimalla vaadittua, että meidän sohvat on jatkossa nahkaa. Ja meno ei kun jatkuu... saa nähdä kuin kauan.

Gretasta on tullut varsinainen Houdini. Se "tiirikoi" auki pentulansa portin. Ohhoijaa. Eihän se moisessa tilassa (joka on kutakuinkin kokonainen huone) joudu olemaan kun sillon kun ei olla ite paikalla, mut sekin on Gretan mielestä liikaa. En kuitenkaan uskalla sitä vaapaks jättää, ne on noi sähköjohdot sun muut sellaset niin kivoja. Eikä Greta osaa myöskään olla kiusaamatta ländereitä, jotka sit heiluttelee salkkujaan tai käsilaukkujaan. Totoronkin pinna palaa, ja sillä sentään on PITKÄ pinna, jos se joutuu koko ajan olemaan Gretan kanssa ja ihmekö tuo, Greta on jo Totoroa korkeempi, leveempi ja painavampi ja Gretalla on älyterävät pentuhampaat.

Tällasta menoa meillä tällä erää.

Miten maailma makaa

Jospa tässä lois pienen katsauksen menneisiin päiviin, varsin moni kun on jo aatellut, oon tullut huomaamaan, että oon ihan tuupertunut punkan pohjalle makaamaan lääketokkurassa. No voisin hyvinkin olla, mutten oo...

Vyöhyketerapian ihmemaa

Keskiviikkona olin ekaa kertaa duunissa sairiksen jäkeen ja selvisin päivästä miten kuten taapertelemalla, säätämällä pöytää ylös ja alas jne. Autolla ajaminen oli lopulta se kaikkein hankalin ja vaikein asia ja autosta pois nouseminen yhtä tuskaa.

Iltapäivällä menin suoraan duunista vyöhyketerapiaan. Oon vyöhyketerapiaan menoa miettinyt jo pitkään, en vaan oo saanut aikaa tilattua (terkkuja vaan Annelle), noin viikko sit hetki tuntu just oikeelle ja varasin ajan. En oikeestaan ollut aatellut hoidattaa selkääni, kun akutäti sitä jo hoitaa, vaan selkä puhu puolestaan, joten se oli otettava huomioon, varsinkin kun akutäti alotti jo joululoman. Hoidon päätteeks vielä magneetit alaselkään, ohjeiden mukaset luontaistuotteet hakien ja kotio.

Loppuviikon ajan olo on oikeestaan parantunut päivä päivältä ja hetki hetkeltä. Se tuntuu suorastaan ihmeeltä. Ensin huomas selän notkistuvan, vaikka oikee jalka puolestaan kipeyty ihan tolkuttomasti. Vähitellen vasen jalka ja koko selkä alko tuntua melkeen terveeltä, oikee jalka vaan kiukutteli, silleen vähän issiaskipumaisesti.

Eilen uskalsin jo jättää särkylääkkeet pois ja selvisin siitä huolimatta Messarissa. Nyt olo on melkeen (melkeen on metri rannasta ja silleen, ettei tässä nyt ehkäs auttais kehua... vaan jos vertaa pahinpaan) kun selkävaivaa ei ois koskaan ollutkaan. Tosin en oo autoa ajanut, KePo on ollu kuskina, enkä oo joutunut istumaan yhtään enempää kun oon halunnut. Messarissakin lähinnä seisoin ja kävelin sen mukaan kun hyvältä tuntu.

Messarin menoa

Olin tosiaan sekä lauantaina että sunnuntaina Messarissa turistina. Tarkotus oli alun perin ilmottaa Totoro mukaan kisaan, mut penturumban keskellä unohdin halvemman ilmoajan ja 70 egee (yli 400 mummonmarkkaa, järkyttävää) on kyllä mun mielestä ihan liikaa yhden koiran ilmottamisesta. Jossain se menee meikäläisenkin kipuraja. Kahden päivän "turistilippu" kahdelle hengelle parkkeineen ei tota summaa maksanut.

Eilen aika meni lähinnä länderikehällä, ei juur kierrelty tms. koska KePolla oli pikkasen kiire aikataulu. Aika kehän laidalla kiisi sellasta vauhtia, ettei ihan lupaamassani aikataulussa kotio ehditty, sorry KePolle ja kiitos mukavalle juttuseuralle, ihan jokaiselle teistä.

Tänään oltiin sit leokehän äärellä. KePo oli siellä uskoen, mut meikäläinen kipitti ostamassa yhtä ja toista. Lupasin aina lähtiessäni, että käyn vaan kävelemässä, ettei selkä jäykisty ja taas tulin pari kassia kainalossa takasin kehän ääreen. Aktivointilelu tuli ostettua, herkkuja tuli ostettua ja sit sellanen back on track -makuualusta Arskalle (tosin tytöt on sen vallanneet eli Viivi ja Pipuliina, eikä ne irtoo siitä millään). Sen lisäks olin tilannut LeoShopista tavaraa, joitten toimitus Messariin.

Ohjelmaa mulla ei ollut (8 egee ois mokomasta pitänyt maksaa, kuka ois markka-aikaan maksanut 48 markkaa ohjelmasta, kysyn vaan), joten missasin monta "tuttua", mm. Tiukun sisaruksia, joita ois voinut käydä rapsuttelemassa. Oisinhan sitä toki voinut kurkkia muitten ohjelmia, vaan laiskuuttani en jaksanut kaivaa lukulaseja kassin pohjalta... Juu, ei voi syyttää kun omaa tyhmyyttään.

Käytiin KePon kanssa kuuntelemassa Tuire Kaimiotakin, aiheena koirien pelot, tai siis oikeastaan mun mielestäni käsittelytapa oli enemmänkin se, miten huomioida mahdolliset pelot koulutuksessa ja toisaalta miten välttää niitä kokonaan. Todettiin kyl sit KePon kaa, että näissä vuosissa on jo sen verran oppinut, että ihan hevin ei mitään uutta enää vastaan tule. Toki kertaus on tärkeetä, ei siinä mitään, ja aina voi jonkun uudenkin jyvän löytää lisättäväksi jauhoihin.

Kerta se on ensimmäinenkin

Kotimatkalla poikettiin kauppaan ja kassalla totesin, että pankkikorttia ei näy, eikä äkkipläräämisellä löydy. KePo pääs siis maksamaan ja ite siirryin KePon paikalle pakkaamaan kassia. Kotona perusteellinen kamojen kaivelu ei tuottanut tulosta, kortti on kertakaikkiaan tiessään. Soitin vielä Messarin näyttelytoimistoon ja kysäsin, että onko heille sellasta toimitettu. Ei kuulemma ollut.

No ei auta itku markkinoilla, soitin siis pankin korttipalveluun, jossa ystävällinen MrR sanoi, ettei syytä huoleen, kortti on nyt kuoletettu ja uuden saan noin viikon kuluttua... tai siis ei sitä mulle kyllä jouluks luvannut, joten loppusuorasta kohti pyhiä on selvittävä kortitta. Onneks perheessä kaikilla muilla on kortti ja verkkopankki toimii, joten se on sit vaan otettava aina joku mukaan matkaan, ellei satu olemaan käteistä lompakossa.

Positiivisesti ajatellen tää oli eka kerta kun multa hukkuu minkään maailman kortti. Edes etukortteja en oo kadottanut, vaikka niitä on lompakko pinkeenään. Mulla on oma epäilykseni siitä mihin kortti jäi ja jos se todellakin jäi sinne, minne epäilen, niin se palautuu kyllä pankkiin. En kuitenkaan ottanut sitä riskiä, että asiat onkin toisin. Ja tän jälkeen sitä muistaa taas tosi pitkään tarkastaa joka helkatin kerta, että kortti on varmasti lompakossa ennen kun poistuu kassalta, on se sitten minkä tahansa firman kassa, eikä enää luota, että kassa ojentaa sen kuittien sun muitten kanssa samalla.

Elukkafarmi

Ja mitäs meitin elukoille. Milkistä ja Maijasta näyttää jäävän "kääpiökokosia" teddymarsuja, meinaan teddymarsun, kuten minkä tahansa marsun, mut varsinkin teddymarsun, kuuluis olla suuri ja pullea (ei kuitenkaan lihava). No nuo kaksi ovat pieniä ja vikkeliä.

Muru alkaa olla varsin karvaton, joskin pahin on vasta edessä, toistaseks hännässäkin on vielä karvaa. Ylipaino, jota yllättäen tuli imetysaikana, on saatu osin jo pois. Muru kyllä edelleen luulee kuolevansa nälkään, vaikka annokset on kyllä ihan iso-leonarttu-kokoa...

Tiuku mitattiin näyttelykurssilla ja aika pieni tyttö se on, ellei tuosta enää kasva. Säkäkorkeus noin 65cm ja aika kevytluustonen. Näyttää ehkäs vielä kevyemmältä kun onkaan, kun Muru ei mikään pieni ole ja Gretakin on tosi jytky. Ja herttinen sitä energian määrää, joka Tiukussa on. Ei ihan mun tyyppinen leo, mut KePon tyyppinen taas ihan kybällä. En siis valita, KePohan Tiukun kanssa harrastaa.

Greta kasvaa kohisten, se on jo kutakuinkin Totoron korkunen eli siis rapiat 40 cm säkäkorkeutta. Huomenna on punnituspäivä, sit nähdään kuin pal painoa on tullu. Greta on keksinyt aika inhottavan tavan, se nukkuu pää vesikupissa tai ellei se onnistu, niin ainakin vesilätäkössä, hätätapauksessa pissilätäkkökin käy, pääasia, että on märkää. No neidolla on sit alkava hotspot kaulassa... Ollaan sitä nyt hoidettu kotikonstein; turkki pois kaulasta ja fööniä terpeen mukaan. Vesikuppi vaihdettiin korkeeseen, jalalliseen. Ellei kohta tokene, niin ajellaan kaula kaljuks ja ellei vieläkään tokene, niin sit se on ELL-reissua edessä.

Länderit sit. Totoro riekkuu Gretan kanssa, joskin Gretan iso koko alkaa vähän jo Totoroa ahistaa. Luulen, että ellei Greta muuta leikkimistapaansa, niin näitten kahden leikit on kohta leikitty. Nythän Greta puree ja painii, siinä Totoro on tuota pikaa hätää kärsimässä, nyt jo sillä joskus palaa pinna. Juokseminen taas sopis Totoron mielestä hyvin, siinä ei oo Totoron voittanutta, siis meidän laumassa. Viivi, Arska ja Cello pitävät mieluiten "hajurakoa" Gretaan eli ovat kuin ei moista otusta oliskaan.

Tuulensuojassa siis kaikki hyvin, joten ei kun kohti uutta viikkoa!

Yhteenvetoa opitusta, osa 1

Pentuisa elämä opettaa, sitä kun vaan muistais kaik opit kirjata ylös. Jaan kanssanne muutamia teemalla kasvattajan käytännössä havaitsemia tosiseikkoja "pentuprojektin" pyörityksessä:

Syöminen, varsinkin terveellinen sellainen, on täysin yliarvostettua, toimeen tulee kahvilla ja suklaalla / kekseillä.

Anatomisesti muotuillut patjat ovat silkkaa ylellisyyttä, ihminen pärjää vallan mainiosti kovalla laverilla ja littanalla superlonpatjalla.

Raaka jauheliha on oikeastaan ihan hyvää kun sitä on ensin natustanut koiranpentu.

Sukkien käyttö on täysin turhaa, ellet halua liottaa jalkapohjien kovettumia, sukat ovat kuitenkin koko ajan märät.

Nukkuminen on ajanhukkaa, nukkumatta pärjää paremmin kuin hyvin.

Kananmuniin on suotta asennettu valkuaiset.

Aamupala on täysin tarpeeton, ihminen elää vallan mainiosti ruokkimalla koirat.