tiistaina, tammikuuta 20, 2009

Muumiointiryhmä ja jäykän selän salaisuus


Mulla on oma muumiointiryhmä, joka yrittää sinnikkäästi ja yöstä toiseen muumioida meikäläisen. Ei ehkä kannata ihmetellä, jos aamulla herää selkä jäykkänä, jalat kankeina ja kädet puuduksissa, eikä tahdo päästä jalkeille.

Muumiointiryhmän ehdoton johtaja on Arska, joka hakee paikan jalkataipeeseeni (kun siis nukun pääsääntösesti kyljellään, vaikka olen kyllä, kiitos muumiointiryhmän, oppinut nukkumaan myös selälläni...) peiton päälle. Muumiointiryhmän kokenut jäsen on Viivi, joka asettuu huolellisesti vatsaani vasten, peiton päälle tietenkin, koska siis peittoahan käytetään muumioimiseen.

Apupoika Totoro on vielä pikkasen levoton, eikä niin ammattitaitonen, saattaa loikkia kesken kaiken lattialle. Yleensä Totoro kuitenkin nukkuu selkä tiiviisti selkääni vasten (tai jos jollain ilveellä onnistun kääntymään, niin vatsaani vasten) ja pää kaulani tai naamani päällä, on muuten kiva herätä suu täys länderin partaa tai länderin korvakarvat nenää kutittaen.

Tehokas muumiointi takaa, etten montaa kertaa yössä käänny ja nukun siis rauhallisesti, vai nukunko... Tosin herään usein hiestä märkänä, jumiutuneena peittoon ja koiriin, kädet ja jalat puuduksissa jostain oudosta korkkiruuviasennosta, josta ittensä oikominen saattaa ottaa vartinkin aikaa. Oisko pitäny miettiä asioita ennen kun antoi koirille luvan nukkua punkassaan.

Greta on muuten, havaitsin yllättäen, aika kärsivällinen. Tai no riippuu asiasta, Greta ei oo yhtään kärsivällinen mitä tulee vaikkas aamulla heräämiseen. Ellei porukka könyä punkasta tuota pikaa kun kello soi, niin Greta alkaa laulaa "Jaakko-kulta-herää-jo" kovaan ääneen. Viikonloppuna se ei sitä tee, sillonhan kello ei soi. Äh.

En kuitenkaan, ainakaan vielä oo jaksanut tehdä sitä, minkä kyllä kaikkien kanssa oon jossain välissä tehnyt, laittaa kelloa soimaan tunti puoltoista ennen kuin on aika herätä, sit vaan torkkua hakaten. Länderit ei inahdakaan kun kello soi, tosin ne nyt on niin aamu-unisia, että saan häätää kaikki, Totoroa lukuunottamatta, ylös ja ulos, muuten ne jää punkan pohjalle koisimaan tyyliin "mee sä kuule ulos ja duuniin ihan keskenäs, me nukutaan vielä muutama tunti".

Vaan palatakseni Gretaan. Keksin eilen treenata sen kanssa pujottelua, siis jalkojen ali pujottelua. Vielä mahtuu, kohta ei. Ei leot kyllä oo niin signaaliherkkiä kun länderit, mut jotenkin sitä vaan huomaa tekevänsä samoja harjotuksia Gretan kun ländereittenkin kanssa. Tarkotus on siis totuttaa koira kulkemaan omistajan "alta", Cellollehan se oli tosi kova paikka koiratanssissa, vaikka muut liikkeet meni heittäen, mut mun jalkojen välistä pujottelu oli ensin ihan kauheeta. Gretasta se ei ollut kauheeta, se oli hauskaa, varsinkin kun sai nameja, joten Greta treenas kärsivällisesti, tehtiin lopulta aika monta toistoa. Kyllä Gretasta vielä hyvä tanssileo tulee... se osaa jo melkeen peruuttaakin, ellei iske paha marsis.

Muru tekee varmaan juoksua, äh ja plääh. Eipä se muuten mitään, mut Cello käy jo ihan kierroksilla, on oikeen riemuidiootti, kuvittelee, että KAIKILLA on juoksu, yrittää kämmetä siis kaikkien selkään (paitsi Arskan, siis jopa Totoron) ja saa käsilaukusta, että lätke käy. Luulis kokeneen jo tietävän kellä se juoksu on, koska on oikee aika ja silleen, mut näköjään ei. Totoro sen sijaan ottaa ihan iisisti, vaikka selkeesti sekin on huomannut, mitä on tulossa.

En nyt oo päästänyt Murua ja poikia yhtä aikaa ulos, vaikkei siis Muru vielä vuodakaan, jos vähän säästyis pahimmalta. Saa nähdä kauanko meidän jätkät saa pitää pallinsa... ei siinäkään muuten mitään, mut ainakin Cellolla toi eturauhanen alkaa aika sukkelaan vaivata, jos juoksunarttuja pyörii nurkissa kovin pitkään.

Niin se oli Arskallakin aikoinaan, nyt ei Iso-Arska pal narttujen juoksuista perusta, vaikka kyllä astuu, jos tilaisuus tulee, jää kiinnikin, mut jälkikasvua ei onneks tule. KePo varmaan kysyis tässä kohti, että kuka käski ottaa uroksia narttujen sekaan... No ei kukaan, itekin aina sanon ihmisille, että älkää vaan rakentako sekalaumaa, ottakaa narttuja tai uroksia, ei molempia yhtä aikaa, ja elämä pysyy pal helpompana.

No normisti se on helpompaa meilläkin, kun sit ei päästetä juoksusia ja uroksia keskenään tekemisiin millään lailla, mut nyt ongelmana on se, ettei Murulla oo turkkia, ei voi siis hyödyntää tarhaa. No kai se tästä taas. Toivottavasti se juoksu sit tulee sukkelaan ja menee kanssa, ettei sen tekemiseen mee kuukautta. Ja ois suotavaa, että Tiuku alottais samalla.

Sain tänään ihania kuvia Unnasta ja Porthoksesta, jospa saisin ne huomenna gallerioihin. Kyllä vaan Unna on kaunis tyttö (unohtamatta Elsaa, joka myös on kaunis tyttö) ja Porthos niin komia poika (unohtamatta Zorroa ja Rölliä, niin komeita nekin). Niin ja toki Greta on ihan übersuloinen, meidän pikkuruinen kuulantytöntäjäneitosemme. Vai olinko mä ehkä jotenkin jäävi tässä asiassa??

Ei kommentteja: