Olipa kerran kalkkuna

Olipa kerran kalkkuna, joka makasi päivät pitkät yksin ja hylättynä olohuoneen lattialla. Joskus se upotettiin koirien vesikuppiin ja joutui kuivamaan ja joskus joku sen päälle pissi ja se kävi pesulassa, sitten se taas makaili yksinään lattialla.

Eräänä päivänä Raaka-Arska haistoi kalkkunan ja päätti ottaa sen itselleen. Mutta koska kaikki mikä on toisen, on aina parempaa kuin se, mikä on omaa, niin Raaka-Arskan noteerattua kalkkunan myös Kääkkä-Frida halusi sen itselleen. Alkoi armoton kalkkunan metsästys.

Kääkkä-Frida tarraa yllättäen kiinni kalkkunaan, Raaka-Arska häkeltyy ensin,


mutta päättää sitten ravistaa Kääkkä-Fridan irti kalkkunasta, kai se tuollainen höyhen tuulessa lentää


ja niin lentääkin, mutta pysyy tiukasti kiinni kalkkunan kaulassa


vaan kokemus se on, joka jyllää (ja massa), voittajan on helppo hymyillä. Ja niin Raaka-Arska ja kalkkuna elivät elämänsä...


Ai mitä, ai ei satuja... No ei sit.

Kas tässä pieni Viivi,
ei se kalkkunan kimppuun hiivi,
ei siltä pyrstösulkia riivi,
koska se on prinsessa Viivi.


Ai mitä, ai ei runoja... No ei sit.

Kelpaisko sit tällanen Cello ja Cellon nenä?


Tai miten ois pystykorva Totoro?


No kyllä ootte nirsoja, että pentuja pitäis olla. No tässä ois, ainakin kun tarkkaan kattoo. Kattokaa vaan kunnolla, on siellä pentuja, okuläärit nenälle.


Hyvä on, hyvä on. Kas tässä Domino, Dorati, Doris ja Dops.

Eikä muuten enempää tälle päivää.

ps. Kuvat eivät edelleenkään näy IE:llä. En tiedä miksi, enkä aio selvittää (jos joku tietää, niin saa kertoa), joten vaihda selainta, jos et näe kuvia