Tiistai
Tiistaina saapui Totoron morsio Ruottinmaalta Totoroa treffaamaan. Se jo tiedettiin etuottia, ettei h-hetki tiistaille satu, tarkotus olikin vaan, jotta nuoripari treffaa ja saavat tehdä tuttavuutta keskenään. Oishan se aina mahdollista, ettei kemiat synkkaa ja oon kyllä sitä mieltä, et ellei kemiat synkkaa, niin kannattaa miettiä kahdesti pistääkö sellasen pariskunnan yhteen, narttu kun haistaa omaa genetiikkaansa täydentävän genetiikan ja valkkaa uroksen sen mukaan (jos siis valitsemaan pääsis).
Totoro oli valinnut tekniikakseen "ei ole pompun voittanutta". Tekniikalla ei kuitenkaan tavoitteeseen vielä tiistaina päästy.
Keskiviikko
Sen enempää tulosta ei syntynyt vielä keskiviikkonakaan, tosi ihania pomppu ja tanssikuva vaan kertyi kameraan.
Torstai
Torstaiaamu valkeni valkoisena, piti ihan hetki miettiä, että uskaltaako sitä kesärenkain maaimalle lähteä. Aattelin sit, että joo, ajan ainakin vähän matkaa ja katon mihin sää siinä kehittyy, jos alkaa näyttää pahalta, niin pyörrän takasin ja ajan kotio. Vaan Veikkolan jälkeen oli takatalvi mennyttä.
Totoro jatkoi pomppujaan lumesta huolimatta ja väsytystaktiikka on mitä ilmeisimmin tehokas...
Greta pääsi koulutukseen, vaikkas meikä ei, KePo urhoollisesti lähti vesisateeseen namit taskussa ja Greta autossa. Kuulemma tosin sade oli lakannut juur ennen koulutuksen alkua, märkiä olivat silti molemmat, niin KePo kun Gretakin. Hienosti oli Greta kuulemma totellut ja KePolta ne kehut ei hevin irtoa.
Perjantai
Totoro oli huomannut tekniikkansa toimivaksi ja jatkoi perjantainakin samalla linjalla, eikä turhaan...
Lauantai
Lauantaina kello ois soinut puol seiskalta, mut heräsin jo arkiaikaan eli kuudelta. Totorolla oli vielä jäähyväistreffit Millin kanssa, eikä suotta... Sen jälkeen oli meikäläisen aika valmistautua Heddan kanssa Lahden näyttelyyn, joka oli aika täydellinen fiasko, siis Heddan osalta, mut siitä enemmän myöhemmin.
Astutuksen anatomiaa
Viikko on ollut mitä mielenkiintoisin. Mikään kerta ei koskaan ole samanlainen kuin toinen, ei vaikka oman uroksen kanssa useemmankin nartun kohtais. Tai no on siinä aina ne samatkin elementit: ennen aikojaan ei onnistu, jälkijunassa ei onnistu, kahvia tulee juotua luvattoman paljon, kotihommat seisoo tekemättöminä ja oman lauman arki "järkkyy", joten tunnelma on kaikkea muuta kun normaali.
Milli ei mikään maailman helpoin morsio ollut kokemattomalle nuorelle urokselle rouva kun on omanarvontuntoinen ja jo sulhastaan vanhempi. Luonteeltaan mielestäni todella mukava koira yhtä kaikki. Totoron etuna erinomainen tilanteiden lukutaito ja nopea sopeutuminen moniin juttuihin, varmaan osin Arskan peruja, Arska kun osaa olla hippasen arvaamaton, joten Totoro on oppinut reagoimaan kaikkeen salaman nopeasti.
Ongelmaksi osoittautui lopulta se, että Milli ei pysynyt yhtään paikoillaan. Ei oikeina päivinä mitenkään pistänyt hanttiin vaan käänsi häntää, antoi nousta selän päälle jne., mutta kävellä tapsutti koko ajan. Totoro puolestaan ei osannut vauhdissa hypätä. Ainoa mahdollisuus oli siis pysäyttää Milli ottamalla pannasta kiinni. Pakkoastumista vastustan, mut jos riittää, et vähän pannasta pitää kiinni, niin se on ok, varsinkin kun näki, et nuoripari toisistaan tykkäs ja ongelma oli lähinnä tekninen.
Kun kyse on länderistä, niin seuraava ongelma oli arvattavissa; Totoron mielestä oli hippasen epäilyttävää kun joku ihminen tunki siihen liki... joten nostin Totoron Millin selkään pari kolme kertaa samalla kun Milliä pidettiin paikoillaan... kaikkee sitä ihminen tekeekin. Eihän Totoro nostamalla tietenkään oikeaan osunut, ite se pitää hypätä, et onnistuu, mut ymmärsi sen, ettei nartun läheisyydessä olevasta ihmisestä tartte välittää.
Ei kahta kolmannetta, seuraava ongelma oli se, että Milli tietty "nosti peränsä" aina het kun pantaan tartuttiin, vaikka kuin vähän ja huomaamattomasti yritti tarttua. Kuin ollakaan Totoro on Milliä matalampi, joten se pieni "pyllistys" ois ollut tarpeen asioita helpottamaan.
Toisaalta meni se näinkin. Jollain kerralla tosin pidin käsiäni lattialla Totoron takajalkojen sivuilla, kun pojan jalat lähti leviämään haralleen, Totoro kun tartti jokaisen jalkojensa sentin. Matto oli kyllä lattialla, muttei riittänyt pitämään Totoron jalkoja ojennuksessa. Toisella kerralla taisin pukata Totoroa takamuksesta kun oli päässyt maaliin, mut meinas pudota hippasen ennen aikojaan.
Ulkona ois varmaan onnistunut avustelematta, maastoa kun voi käyttää apuna, eikä jalatkaan pääse liukumaan. Vaan sää ja märkä maa; millon sato, millon tuuppas lunta joten nuoripari oli joka kerta sukkelaan jonossa oven takana odottamassa sisään pääsyä. Juu, en mäkään ois välittänyt tuolla märässä maassa kykkiä sitä 15-20 minuuttia, et ihan bueno näin.
Toivotamme Totoron kanssa Millille onnistunutta odotusta ja vähän laskettiin, et jos viis tulis kertalaakista (se on meillä heikoin saldo per laaki näistä suunnitelluista), niin ihan kiva katras ois tulollaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti