Eläinkommunikaatiota

Niin se ollaan taas kerran sunnuntai-illassa ja jotenkin on sellanen olo kun joku päivä ois jääny välistä... Kai se on sit torstai, koska sen tosiaan otin levon kannalta, en päivitelly kotisivujakaan, en ees blogia. Sen lainaamani kirjan luin kyllä loppuun. Tosi hyvä kirja, tosi hyvä, harmi kun ei sitä enää mistään saa, paitti kirjastosta lainaan, oisin vaan halunnut ikioman kappaleen. Vai sattuuko jonkun hyllyssä roikkumaan ylimääräsenä opus Seuraa sydämesi ääntä???

Perjantaina käytiin koiranruokaostoksilla ja ainakaan Nlassa ei kaupan lakkopäivä mitenkään näkynyt, oli kaikkien kauppojen parkit autoja pinkeenään ja käytiin mekin "omassa kaupassa" hakemassa sunnuntaille parit vielä unohtuneet jutut. Kyllä mun piti perjantaina mennä möksälle siivoomaankin, mut jotenkin se noin 100 metriä tuntu ihan ylivoimaselta kun vettä tuli kun aisaa.

Lauantaina käytiin ensin hakemassa sunnuntain muonat keskimmäiseltä ja sit oli todellakin aika raahautua möksälle järkkäämään paikat kuntoon kurssia varten. Järkättiin kalustusta vanhimmaisen kanssa, tungettiin sapuskat jääkaappiin, rontattiin kirppiskamat eteiseen ja pesasin lopulta ihan lattiankin. Illemmalla kävin vielä tuuppaamassa lämpöä tupaan, se ei ihan oo ihannelämpötila joku +12 astetta...

Ensimmäinen kurssilainen saapui jo illalla, joten illaksi oli hyvää seuraa, joka toisaalta tarkotti sitä, että ilta vähän venyi...

Tänä aamuna kello ois kilahtanut vähän vaille kaheksan, mut heräsin jo sitä ennen ja kun Totoro huomaa, että oon hereillä, niin se on sit nukkumiset nukuttu, herra hyppii sänkyyn ja lattialle, sänkyyn ja lattialle ja haistelee siinä sivussa silmät ja suun, tunkee päätään silitettäväksi jne.

Raastoin aamun kunniaks porkkanat... tai konehan sen teki, turha tässä on raasteesta kunniaa ottaa, ja tein aamupalan. Sit olikin jo aika siirtyä möksälle sumpin ja teeveden keittoon. KePo jäi hoitamaan pysäköinnin ohjauksen ja koirat, ei siis osallistunut kurssille.

Oon tosiaan harrastanut eläinkommunikaatiota(kin) nyt jo useemman vuoden ja olenpa kaksi kurssiakin käynyt aiheesta joitain vuosia sitten Anna-Liisa Väisäsen opissa. Koko historiaani en käy kertomaan, se on kohtuullisen pitkä stoori, toteampa vain, että eläinkommunikaatio on tosi mielenkiintoista ja niin paljon kun niitä kommunikaatioita tehdessä uskon puute vaivaakin ja joskus tuntuu, että oonkohan mä ihan viisas, niin tulokset on olleet kyllä uskomattomia. Palautetta olen saanut lähes jokaisesta tekemästäni kommunikaatiosta ja se on ollutkin todella tärkeää omaa kehitystä ajatellen.

Niin pitkällä en kuitenkaan katso olevani ihan vielä, että olisin tämän päiväisen, ensisijaisesti kasvattieni omistajille suunnatun kurssin pitänyt itse, vaan kurssin piti Maiccu Kostiainen AnimalsTalk.

Maiccu ja Viivi


Viivin mielipide kurssista

varsinkin kun arvon neidolle ei kukaan jakanut makupaloja, pelkkiä rapsutuksia vaan, kun kerroin, että Viivi on eliminaatiodietillä, jotta saataisiin selville mahtaako nieluongelma johtua jostain ruoka-aineallergiasta.

Vaikka asia oli minulle tuttua, niin paljon tuli uuttakin. Päivän tärkein anti minulle itselleni oli vahvistukset omiin ajatuksiin, tapoihin ja kokemuksiin. Meillähän on kaikilla kyky kommunikoida eläinten kanssa, se vaan on suurimmalta osalta ihmisiä painunut taka-alalle ja se on kaivettava esiin. Tämä kaivelu oli varmasti usealle osallistuneelle aika rankkaa ja ajatuksia ravistavaa, pureksittavaa riittänee pitemmäksi aikaa, tai ainakin sellainen kuva syntyi porukan lähtötohinassa heittämistä kommenteista.

Päivä on ollut upea ja aurinkoinen, kaikki sujui loistavasti ja tunnelma oli sydämellinen. Kiitos Maiccu, kiitos kurssilaiset, kiitos eläimet, kiitos kokki ja kiitos kotiväki!!!