Maanantai-illan vietin kurssilla, joka tällä kertaa olikin todella ajatuksia herättävä, joten työstämistä on riittänyt. Tiistaina sain raahattua itteni salille, miten se onkin viime aikoina ollut niin työlästä, kai toi kevätaurinko houkuttelee lähtemään mieluummin kotiin kun sisätiloihin... Sieltä sit luennolle ja illan hämärtyessä viimein kotio.
Keskiviikon kohdalla kalenteri näytti tyhjää... Päivän (horoskooppi puolestaan sanoi näin:
Nyt on syytä juhlia tai pitää muuten vain hauskaa ilman erityistä aihetta. Tarjoa ystävillesi vaikkapa leivoskahvit juhlan kunniaksi. Sano että juhlit tätä elämää ja arvokasta ystävyyttä heidän kanssaan.
Heitin kutsun, ihan niitten aikojen muistoksi kun kaikkea tehtiin extempore ja kalentereja ei juur käytetty aijankäytöä ohjaamassa, yhdelle ystävälleni (vaikka tuossa kyllä puhuttiin ystävistä), jolla yllättäen oli myös sopivasti kalenterissaan tyhjää. Töistä siis leipomon ja kirjaston kautta kotiin...
Päätin tosiaan käydä poikkeuksellisesti leipomon myymälässä kattomassa mitä siellä on nykyään tarjolla ja olihan siellä. Leivoksia en ostanut, mutta viinerit kyllä ja leipää. Ruisvuoka oli syntisen hyvää ja seitsemän viljan leipä maistuvaa. Viinerit sulivat suussa. Eikä koko hässäkkä ollut kallista, kannatti käydä.
Mänttärin kirjaston parkkipaikat oli kadonneet, ei aavistustakaan mihin auto ois pitänyt jättää kun joka paikassa oli vaan varattu-kylttejä ja ajokieltomerkkejä, jätin siis Siwan taa, paikkaan joka tuskin oli ees parkkipaikka... Kirjaston sisätilat oli pistetty uuteen uskoon sitten viime käynnin, joten kesti tovin taivastella mistä etsimäni löydän, sillä kysyähän ei tietenkään voinut.
Koirat tietty riemastuivat kun joku tuli kylään, eikä siitä hössötyksestä tällä kertaa ollut tulla loppua ollenkaan. Jännä muuten katsoa miten eri ihmiset kiinnostavat eri koiria. Viikonloppuna meillä rotuun tutustumaan tullut pariskunta keräsi aika paljon huomiota Totorolta ja Heddalta, Celloltakin jonkin verran ja Arska nyt kerää rapsutukset yleensä kaikilta (ja ellei, niin minäkin alan suhtautua epäluuloisesti niihin ihmisiin, sillä Arskalla on tarkka ihmisvainu), mutta Viiviä ei niin kovin kiinnostanut.
Tämän päiväinen vieras, ystäväni, puolestaan ei kiinnostanut, alkuinnostusta lukuun ottamatta, oikeastaan kuin Arskaa ja Viiviä ja varsinkin Viiviä, joka oli kyllä mielestäni todella hämmästyttävää. Cello oli oikeestaan aika kamala apina ja jouduin jo uhkaamaan sitä ulkoruokinnalla, ihan kuin se olisi jotenkin halunnut, etten huomaa koko ihmistä tai jotain. Tosin oli Cello kuulemma ollut rasittava päivälläkin ja vielä illalla se kunnostautui provoomalla muita kahakoimaan... Taitaa herralla olla liikaa kevättä rinnassa.
Iltasella käytiin vielä kaupassa, vaihtelun vuoksi (tai oikeestaan koska piti saada suodattimia vesikannuun) ihan Prismassa, muistaa taas pitkän aikaa, miksei tykkää asioida tavarataloissa. Käytin sitten kyllä tilaisuutta hyväkseni ja ostelin kaikkee sellasta, mitä ei Liiterissä ja meidän käyttämässä "pikkukaupassa" ole; teehyllyn kohdalla tais mennä eniten aikaa ja yhtä ja toista muutakin tarttu matkaan. Tulos oli tietty ihan "pikkuruinen" loppusumma kauppakuitissa...
Huomenna jos ottais levon kannalta. Tai jos lukis vaikka sen lainaamansa kirjan. Niin ja kotisivupäivityksetkin on vielä kesken, vaikka aika pläjäyksen sainkin viikonloppuna päivitettyä. Lepo, lepo... joo'o oon mä sellasen sanan joskus kuullu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti