Pääsiäinen laskee arkeen

Pääsiäinen meni, loma loppui ja KePo sai vatsataudin. Työviikko on vierähtänyt vauhdilla ja pian ollaan taas viikonlopun vietossa. Kotona on räjähtänyt joku rapa-likapyykki-sotku -pommi, joten tulevan viikonlopun ohjelma lienee aika hyvin jo nyt tiedossa: pääsiäisen, mahataudin ja koirien tempausten siivousta...

Pääsiäislauantain erkkari oli tosiaan aivan mahtava tilaisuus. Viihdyttiin paikalla, tavattiin paljon tuttuja ja nähtiin valtavasti upeita koiria. Sunnuntai meni puolestaan perhepiirissä ja "pääsiäisaterian" merkeissä. Iltapäivästä pistäytyi Jippo perheineen meitä pikaisesti moikkaamassa ja otettiinpa vanhimmaisen kanssa parit kuvatkin neidosta.

Vuorokausirytmin pidin urhoollisesti koko lomaviikon eli kello soi kahdeksalta ja illalla nukkumaankin yritin ehtiä "normaaliaikaan". Tiedä sitten oliko viikon säntillisyydestä mitään hyötyä kun sunnuntaina ja maanantaina sitten rytmi murtui jo kummasti ja vuorokausi alkoi kääntyä... Tiistaiaamuna en siis ehkäs näyttänyt erityisen levänneeltä kun töihin raahauduin. Siihen tosin vaikutti myös se, että KePo oli oksentanut koko yön, joten nukkumiset oli vähän niin ja näin.

Tiistaille oli tilattuna rokotusaika viidelle koiralle, kahdella (Tiukulla ja Gretalla) on rokotukset ojennuksessa, Arskalle tarttis se ukkotarkastus tilata ja saavat rokottaa sitten samalla. Viivin osalta tää homma on edelleen vähän kysymysmerkkiä, vaikka olen nyt tuossa rokotuksen yhteydessä yhtä eläinlääkäriä asiasta haastatellut. Katellaan mihin tässä päädytään ja miten.

Pakattiin siis viis koiraa autoon, isoja oli onneks vaan yks eli Muru, loput ländereitä. Vahimmainen ja meillä tämän viikkoa viettänyt nuorimmainen lähtivät apuun, KePo jäi örisemään punkan pohjalle. Homma sujui liukkaasti ja vuosien kokemuksella; ensin katottiin paperit, sit alotettiin koirien rokotus. Vahimmainen vahti autolla hurttalaumaa ja pisti aina yhen kerrallaan valmiiks. Nuorimmainen toi koiran kerrallaan odotushuoneeseen, luovutti sen mulle ja otti vaihdossa jo rokotetun. Meikä piteli koiria pöydällä ja höpötti eläinlääkärin kanssa.

Muru hössötti, eikä varmaan edes huomannut tulleensa rokotetuksi. Totoro ihmetteli minkä takia puristin sitä kaulasta, eikä varmaan huomannut tulleensa rokotetuksi. Astra luuli, että taas on anaalifistelitutkintaa ja yritti poistua pöydältä, tuskin huomasi tulleesa rokotetuksi siinä sivussa. Cello ei oikein tajunnut, että oliko tässä nyt niin kun tarkotus tehdä jotain vai minkä takia siinä pöydällä oikein oltiin, eikä varmaan huomannut tulleensa rokotetuksi, enemmän oli huolestunut, ettei ell vaan vie perhekalleuksia. Hedda oli sitten se ainoa, joka yritti selittää meikäläiselle, että hei toi äijä pistelee mua...

Siinä kun rokotus meni loistavasti, niin maksaminen ei. Meikäläisen kortti ei käynytkään maksuvälineenä höyläkoneessa, joten piti pakata koko lössi autoon ja ajaa automaatille. Se on onneks ihan liki ja kun on samaa eläinlääkäriä käyttänyt vuodesta 1991, niin luottoakin löytyy, vaikka oishan ell voinut ottaa koirien paperit pantiks. Ja tietty mä nostin rahaa vaan just sen verran kun tartti, joten käteiset katos lompakosta, ois kai sitä nyt voinut sen verran nostaa, ettei lompakko tyhjyyttään kilju. Myydäänköhän aivoihin jotain korjaussarjaa tai toolkittiä?

Kotona Muru oli sitä mieltä, että me ei nyt kyllä vielä käyty siellä missä piti, tai ainakaan ei viivytty tarpeeks kauan, eikä ois millään tullut pois autosta. Saatiin ihan komentaa arvon rouvaa, joka yritti lymyillä takapenkin selkänojaa vasten, kuvitteli kai olevansa niin pieni, ettei me sitä siitä huomata.

Viivin kuukauden mittainen pakasteruokakokeilu päättyi tänään. Sanottavaa hyötyä ei ko. kokeilusta ollut, joten tuskin kyse on varastopunkeista. Seuraava askel on sitten allergiaruoka eli ostettiin Viiville peura-perunaa ja aamunameiksi perunaluita. Jos sitten joskus ikäviä päätöksiä joudutaan tekemään, niin ainakin voidaan sanoa, että kaikki mieleen tuleva on tullut kokeiltua.

Ihme ja kumma peura-peruna -nappulat maistu Viiville ongelmitta. En nimittäin uskaltanut ostaa kuin pikkupussin mielessä taannoinen barffauskokeilu neljän päivän paastoineen. Se tässä nyt tietty alkaa olla hankalaa, että ruokavalioita alkaa olla jo aika monta. Isot syö isojen ruokaa, Astra ei syö nappulaa, Viivi syö peura-perunaa, Arskan ruokavalio on vähän auki... Cello, Totoro ja Hedda sentään syö onneks kaikki kolme samaa sapuskaa. Tarttee varmaan kohta laatia ruokalista, että joku muukin osaa syöttää koirat kun vaan meikäläinen...

Tänään oli tarkotus päivittää kotisivuja, vaan toisin kävi. Oon istunut luurissa koko illan. Tuli ihan mieleen "vanhat ajat" kun ei sähköpostia ollut ja kaikki jutut tosiaan hoidettiin luurissa, vielä lankamallissa, joten siinä oli sit istuttava puhelinkoneen äärellä, eikä puhuessa voinut puuhata mitään muuta. Loistava parannus oli kun sai puhelimeen piiiiiitkän jatkojohdon...

Vaan jospa saisin viikonlopun aikana lopulta jotain kotisivuilla tosiaa aikaankin, enkä jäis "pitäis"-asteelle. Aika monesta länderikasvatista ois kuvia päivitettäviks, omien sivut on ihan rappiolla ja K-pentueesta ois erkkarikuvia sekä omaottamia että Pirjo Kaunosen ja Olli Kokkosen kehästä napsimia kuvia. Pipsalle erityiskiitokset!

Ai niin vielä uteliaille tiedoksi: Amandan juoksu EI ole vieläKÄÄN alkanut.