maanantaina, syyskuuta 15, 2008

Mammajumppaa


Murusta on tullut laiska liikkuja, liikkuu just sen mitä on pakko, eikä pätkääkään enempää. Siinä kun muut juoksee ja riekkuu ja leikkii, Muru makoilee ja natusta luuta tai keppiä tai taapertaa muiden perässä niin hitaasti kun vaan mahdollista ja oikoo missä ikinä vaan voi. Koska moinen liikuntamalli on aika rassaavaa jos koiria on matkassa monta, niin tänään sitten siirryttiin mammajumppaan.

Meidän mammajumppa ei kyllä oo mitään jumppaa, vaan yksityislenkitystä, jolloin Muru-mammeli saa liikkua omaan tahtiinsa (lue: emännän hinauksessa), mutta meikäläinen pääsee vähän laskemaan, että kuin pal Muru liikkuu... vai pitäiskö sanoa kuin vähän, koska siis tarkotushan on vahtia, että liikuntaa tulee riittävästi, joten sitä on sitten tarpeen mukaan lisättävä "pikku pakolla".

Mietin jo päivällä sopivan lenkin, sellanen kolmisen kilsaa, ja illan suussa sit Murun kanssa lähettiin kaksin tapsuttelemaan. Kaukaa viisaasti valitsin ihan tienvieruslenkityksen, meinaan, että jos veto loppuu, niin KePo pääsee hakemaan autolla... Muru oli kyllä sit ihan kokonaan unohtanut miten tien vierellä kuljetaan ja alkumatka meni miettiessä, että kumpi oikee on oikee ja kummasta kattoen oikee. Paluumatkalla oltiin päästy asiasta yhteisymmärrykseen ja Muru kulki pientareen puolella.

Ensin rouvassa riitti puhtia, eka kilsa paineltiin täyttä höyryä, sit alko hyytyä, puolessa välissä näytti, että saan soittaa KePon hakemaan Murun autolla kotio, mutta jostain löyty vielä vähän lisäpuhtia, eikä sit tarvittu kuljettajaa. Kotiin tullessa tosin totesin, ettei se lenkki nyt ihan kolme kilsaa tainnutkaan olla, luulisin, että ainakin kuus, taisin muistaa nyt illalla eri mäen kun sillon päivällä, jepjep, täytyy tarkastaa huomenna kun paahtaa autolla menemään.

Jännä miten nopeesti tollanen "tiineysväsymys" voi iskee. Ensin ollaan ihan puhdikkaita ja puuhaillaan muiden matkassa kun ennenkin ja sit yht'äkkiä vips vaan ollaan niin tiineenä, niin tiineenä että. No toisaalta eipä tässä nyt enää ole kun rapiat kolme viikkoa laskettuun aikaan, että kai sitä jo saa vähän ollakin tiineen olonen

Ei kommentteja: