maanantaina, maaliskuuta 03, 2008

Miesten murheita


Löppönen on ollut aika levoton viime aikoina ja ihmekö tuo kun on ollut riittämiin noita juoksujen tuoksuja. Tarkkaan oon valvonut herran pistoolia, äkkiäkös sitä joku vaiva iskee kun hormonit hyrrää täydellä teholla. Vaan ihan on siistiä ollut koko ajan.

Parina yönä viime viikolla Löppönen nuoleskeli itseään epäillyttävän paljon, mutten keksinyt mitä ja miksi, joten pistin senkin sitten juoksutuoksujen ja yleisen levottomuuden tiliin. Välillä Löppönen makaa selällään sylissäkin, kaikki kunnossa mahan alla, tai siltä ainakin oli näyttänyt, vaan kuin sitten yhtenä päivänä männä viikolla Löppönen istukin silleen hassusti sohvalla...

Nappasin pojan kiinni ja pyöräytin selälleen sohvalle, syy nuoleskeluihin paljastui karvojen alta, Cellon pallit takaosastaan, sieltä mistä eivät automaattisesti näy minnekään, ihan ruvella. Ei mitään käsitystä mitä niille on tapahtunut, mutta nahka on hiertynyt silleen "pintarikki" asfaltti-ihottumamalliin, verillä asti ei ole. Enpä osannut asialle illan korvalla muuta tehdä kun putsasin Betadinella ja laitoin vähän rasvaa. Yöks Viiville aikoinaan ostettu body päälle ja nukkumaan.


Hei Punahilkka, sulla on aika pähee puku ja kuulemma jotain ukkojen ongelmia.


Mulle älä kuule mummeli ala.

Kärsittyään kolmisen päivää erinäistä kidutusta (suihkuttelua, Betadinea, ja lääkerasvaa) Cellon pallit näyttävät jo ihan hyviltä. Rupea on tietty, mihin se sieltä heti häviäis, mutta eipä enää punota. Upee karvapeite kyllä leikattiin palleista pois. Katellaan eteenpäin, tarvittaessa sitten lekuriin.

Tais olla lauantai, vai oliko perjantai-ilta kun äkkiä aloin vilkuilla Arskan vehkeitä, pallejahan ukolla ei enää ole, joten niistä ei tartte huolehtia. Ihan kun ei ois kaikki kohdallaan... Juu ei ollutkaan, nahat oli kääntyneet sisäänpäin ja niitten oikein päin kääntämisen avuksi tarvittiin jopa suihkutusta. Lopulta esiin tuli perin juurin mutanen karvotus, joka parturoitiin pois.


Saisko täällä pitää ees intiimit salaisuutensa? Vähän kunnioitusta kiitos.

Siinä kohti iski vainoharhasuus ja oli ihan pakko napata jo Popponenkin kainaloon ja tutkia intiimit alueet huolella, ettei vaan epidemia oo sinnekin asti edennyt. Mitään ei onneks löytynyt.


MITÄ!?!?!! Ei kai mulla nyt mitään UKKOJEN ongelmia ole, hei haloo!

Mitä ihmettä meidän "karvamiehet" sitten oikein puuhailee päiviensä ratoksi. Vähän tuntumaa sain kun sunnuntaina samoilin pihamettässä koko viisikon kanssa. Siellä kiipeillään vaikkas näin (pongaa Totoro tuolta kutakuinkin pystysuorasta rinteestä):


Jos juoksee pitkin äkkijyrkkää, niin saattaa laskea mäkeä alas vaikka palleillaan...


Tai kun rynniin ronikoissa, niin ei tiedä mikä osuu ja mihin.

Kaiken kruunaa Löppösen tapa tulla portaille usein sellasella vauhdilla, että herra on muutaman kerran liukunut askelmien välistä portaiden alle... Ja mitä ihmeessä sitten Arska oli puuhaillut?

Mitä todella tapahtui, sitä voin vaan arvailla ja totuus jää kyllä ikuiseksi arvoitukseksi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No voi vitsit...siis TOLLASIA ukkojen vaivoja?! Ei mulla kyl semmosia oo ja tassukin kesti eilen lumella juoksemisen. En ehkä haluu kasvaa isoksi ollenkaan...

t:Timon-turripörri

Anonyymi kirjoitti...

Voe poika parkaa! Hittolainen ois paita ees sininen, mutta tuollanen punanen tyttöjen... Mullakin oli pentuna punanen hihna ja se vasta noloo olikin!

Koska mä oon tosi miäs ja Arska on kanssa niin mä hastoin sen juuttuun mukaan :)