Niin lauantaina käytiin Gretan kanssa näyttelemässä Tuomarinkartanossa. Sää tuntu suorastaan hyytävän kylmälle kun lämmintä oli "vaan" +21 astetta ja kävi melkonen tuuli. Fleece mulla oli ja pitkät housut, ei tuntunu yhtään liialta, ihan uskomatonta.
No Greta sit, Greta oli tietty hyvin pirteä kun ei helle haitannu, joten Greta yritti tehä mulle kehässä oharit ja rynniä ulos kehästä... eli siis sitä samaa kun ennenkin, oli turha nielasta ennen kun tipahtaa. Tällä kertaa kuitenkin sain Gretan takasin kehään hyväksi todetulla tekniikalla: jatkoin juoksemista ja ohitin Gretan vasemmalta puolelta, pyöräytin taluttimen selkäni takaa ja vauhdin antamalla voimalla tempasin Gretan takasin vasemmalle puolelleni ja taas mentiin, eikä Greta enää kehästä ulos yrittänytkään sen jälkeen. Huolimatta näin hienosta kehäshowsta Greta ei saanu eri:ä
EH2 oli tulos.Nyt Greta jää näytelmätauolle, se kun alkaa turkki olla aika olematon, vaikkei se Gretalla koskaan oo kovin olematon. Juoksua oon Gretalle ootellu, Tiuku kun jo juoksi ja Murukin on loppusuoralla, ei vaan oo näkyny, ois niin näppärää kun se ois kaikilla yhtä aikaa. Heddankin meininkiä siltä osin oon seurannu mielenkiinnolla: lähteekö kerpeleitten rytmiin mukaan vai pitääkö oman rytminsä.
Muuten aika on menny kaiken karvasessa tavaroitten järjestelyssä. Miten mulla on tunne, et taistelen tuulimyllyjä vastaan: kun saa yhen paikan ojennukseen, niin jo on toinen paikka sekasin. Ehkä kannattais vaan luopua moisesta duunista. Jos pakkais kaikki epämääräset paperikasat ja tavararöykkiöt vaan pahvilaatikkoon, pistäis varastoon ja jos ei oo vuoteen tarvinu, niin veis roskiin. Toisaalta just tässä tarttin paperia vuodelta 2005...
Kitkinpä kukkapenkkiä tässä päivänä eräänä. Olin jo hyvän tovin siinä touhunnu ja länderit pyöri jaloissa, kun äkkiä alko kuulua pörinää. Miten ne paarmat osaakin löytää ihmisen vaikka tää piileksiin ittensä korkusten kukkien seassa... kai se on sit vaikkas hien haju tai joku sellanen. Paitsi että siinä kohti kun mua pistettiin jalkaan tajusin, ettei ne mitään paarmoja ollu kun siinä mun ympärillä pyöri, ne oli maa-ampiaisia, olinpa onnistunut löytämään niitten pesän meitin kukkapenkistä. Jippii.
No ei kun kamat kasaan ja pois paikalta aika haipakkaa. Selvisin yhellä pistolla, joka sekin meni ihan kivuttomasti homeopaattisilla, eteerisellä laventeliöljyllä ja yhdellä jäisellä kylmäkallella. Länderit säästy pistoilta vallan kokonaan. Kummasti meni kitkemishalut... no ehkä mä joku päivä jatkan, sit kun on sen verta viileetä, et voi pukee kunnolla päälleen, siis joskus syksyllä ilmeisesti tätä menoa.
Raparperit on nyt kaik siirretty, nekin muuten oli siinä ampparipesän vieressä, kukat on kaikki siirretty ja gojitkin näyttää voivan hyvin. KePo puolestaan on siirtäny yhen traktorin, joten pääsen jatkamaan pihasuunnitelmani toteutusta vaikka het huomenna.
Traktorin siirtymisen lisäks mun autosta siirty takapuskurin kuskin puoli melkeestä niin kun matkustajan puolelle. Joku tyyppi oli pyyhkässy siihen, ite en ollu likikään tapahtumapaikkaa, onneks... Hetken jo pelkäsin, et vakuutusyhtiö haluaa lunastaa mun kulkupelin, ja joo, haluaakin, mut suostuvat maksamaankin jonkun summan ja korjaamolla oli sanottu, et ellei jossain nelipyöräjutussa löydy mitään, niin kaara saadaan kyl kuntoon sillä luvatulla summalla. Hyvä jos saan ton kaaran pitää, ei sillä vakuutusyhtiön korvauksella kuiteskaan samanmoista tilalle saa.
Kuviakin ois jonkun verran, vaikken sitä kerpeleet räsymattoina kuvaa ookaan saanu otettua. Oon kyllä yrittäny, mut vaikka kerpeleet on kuin nahkoina, niin yritäpä ottaa kuvaa, kaikkien päät nousee ja aina joku nousee ihan istumaankin tai lähtee jopa liikkeelle. Taitaa siis jäädä kuva ottamatta, samoin kun puuhakuvatkin, kun kerpeleet puuhaa lähinnä makoilua. No päivittelin sit kotisivuille kasvattien kuvia, niin enpä enää jaksanu muuta tänään päivitelläkään, kasvattien kuvistakin osa jäi oottamaan, ja nyt alkais olla aika lähtee nukkumatin kanssa treffeille. Tuulensuoja toivottaa kaikille kesäisiä unia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti