Hangottelin monta vuotta ilmalämpöpumppua vastaan, kun kerta talo lämpee puilla ja kesähelteistäkään ei monina kesinä ole tietoakaan, niin miks ihmeessä pistää rahaa moiseen aparaattiin, joka vielä kasvattaa sähkölaskuakin. Viime syksynä tuli sitten kuitenkin sellanen hankittua, eikäpä ole tarvinut katua.
Ensin oli tosi kylmät talvisäät, jolloin pumppu toi tervetullutta lämpölisää ja sen lisäksi tasasi lämmön koko kämppään, takkahuone ei enää ollut kun pätsi esim. verannan muistuttaessa jääkaappia. Ja nyt, nyt kun mittari takoo melkeen +30 asteen lukemia varjossa päivän toisensa jälkeen, siunattu pumppu jäähdyttää sisätilat elämiskelpoisiksi. Kyllähän tää ylellisyys toki näkyy sähkölaskussa, sille ei mitään mahda, vaan näkyypä myös hyvinvoinnissa, niin omassa kun koirienkin.
Kasvattitapaaminen on nyt todella liki, joten toimeen on pitänyt ryhtyä toden teolla. Viikon pitkin on tullu hankittua vermeitä takaamaan tarjottavat, tosin jouduin vaihtamaan porkkanaraasteen kaaliraasteeseen, koskapa porkkanatarjonta on tällä hetkellä niissä kaupoissa, joissa olen käynyt, tosi olematonta (vanhoja ei enää ole, uusia ei vielä ole), mut varhaiskaalit puolestaan olivat saapuneet.
Tänään oli vuorossa makaroonilootan valmistus. Vähän oli ohjeet hakusessa, varsinkin kun laiskuuttani päätin tehdä vain yhtä sorttia, joka sopii kaikille; laktoositonta kasvisversiota. Lopulta päädyin soveltamaan (tässä kohti keskimmäinen kysyis, että mihin ihmeeseen sä sitä ohjetta tarttit kun et kuitenkaan noudattanut) keskimmäisen äärimmäisen herkullista soijamakaroonilaatikko-ohjetta. Lootaa on nyt kaks isoa vuokaa ja yks pieni, eiköhän se riitä... tai ellei, niin tarjotaan sit ei-oota
Sit virittelin maalaispojan pannarin vähän soveltaen. Tarkotus oli kyllä ensin tehdä jotain pizzan tapasta, mut kun inhoon sitä pohjan kaulimista, niin nuorimmaisen kanssa käydyn aivoriihen pääteeksi päädyin maalaispojan pannariin, joka siis on suolanen syötävä, johon tulee "oikeesti" jauhelihaa, mut sekin on meillä laktoositon kasvisversio ja jauhis on korvattu soijalla. Väitän muuten silmin kirkkain, että ellei tiedä, niin ei erota jauhelihaa soijasta kun homman oikein maustaa ja pannun kautta käyttää. Makeet kahvitarjottavat onkin sit keskimmäisen ja nuorimmaisen käsialaa.
Mitä pitemmälle ilta kulu, sitä helteenpehmittämämmät aivot oli, vaikka pumppu puhkui minkä kykeni, mut toisaalta hella hehku minkä ennätti ja aurinko paahto täydeltä terältä talon koko eteläseinän mitalta. Ja kun ei keskity, tekee mitä sattuu, joten yhteen pannariin livahti PIKKASEN liikaa nestettä. Ensin ihmettelin, että miten soijarouhetta näytti olevan niiiiiiin kovin vähän, vaikka olin laittavinani saman verran kun edelliseen. No ei kun lisäten. Pellille kaataeesani tajusin, että liemi on ihan liian vetelää, jossain oli tapahtunut virhe... Syötiin siis osa iltapalaks, loput jäi huomiselle, hyvältä maistu kumminkin.
Puhelinkaan ei kai tykkää helteestä, se sai jonkun spooky-hepulin kun nuorimmainen soitti. Luuri vaan kilju ja kilju, eikä reagoinut mihinkään näppäimeen, vaikka kuin paineli. Akun kansikin oli päättänyt ryytyä paikoilleen. Vanhimmainen sen sitten sai lopulta lievää väkivaltaa käyttäen irtoamaan ja keskeytymätön mölinä vaikeni. Kappale sopi kyllä tilanteeseen surkuhupaisasti, puhelin kun lauloi täyttä kurkkua: minussa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa, puutteita koodissa... minussa on on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa, puutteita koodissa, jne. jne. Pitäisköhän vaihtaa soittoääni.
Osa tapaamisen vaatimasta tavaramäärästä on raahattuna mökille, osa oottaa kantajaansa. Tuolit sain rontattua telttaan ja eteisen "tarjoilupöydän" tyhjennettyä, että sain kannen kiinni (pakastin). Luentomateriaalit on kasassa ja muukin rekvisiitta kaiketi suunnilleen. Enää on edessä muutaman lisäpannarin tekeminen, kauppareissu ja... no kaikenlaista pientä sälää loputtomiin.
Että ei kun oikein ihanaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti