tiistaina, heinäkuuta 20, 2010

Karvat pöllyää

Se on sit loma. Siis kesäloma... Kesäloma kesällä? Eikä pentuja Kesäloma ei välttämättä liity kesään, mut kesälomaan liittyy koiranpennut. No poikkeus vahvistanee säännön, vaikkei lohdutakaan yhtään.

Ekalle lomapäivälle oli varattu varsinainen kaksikko; mattojen pesua ja kokovartalohieronta koska logiikkani sano, et kun ensin rehkii, niin hieronta tekee hyvää. Näin jälkikäteen aatellen en oo ihan varma menikö se noin.

Joka tapauksessa ensin pesin yhden meille keskimmäiseltä muuttaneen maton, joka on odottanut pesuaan kai jo vuoden tai jotain. Vauhtiin päästyäni päätin pestä myös "astutusmaton", jonka olin aatellu jo heittää roskiin. Mietin, ettei sitä tartte niin jynssätä, kunhan on suunnilleen puhas ja palvelee ehkäs vielä jonkusen astutuksen... tai sit ei, mistä sitä koskaan tietää. Kaks isoa ja älyttömän painavaa mattoa imi meikäläisestä mehut, mut tulipa tehtyä.

Yllätysmomentin ekalle lomapäivälle soi mansikkakakun saapuminen...

eikä kakku yksin saapunut tietenkään


Hieronta sitten... joo'o. Se oli ajoittain rentouttavaa, ajoittain tuskallista, eikä kipu muuten kuole huutamalla, ainakaan ellei oo alasti lattialla, positiivisena puolena tiesin kauan sitä kestää, täydet 90 minuuttia. En oo tajunnukaan miten pal lihaksia on vaikkas sääressä tai polven ympärillä tai kyynärpäässä tai olkapäässä tai takamuksessa ja kuin hemmetin kipeitä ne kaikki voi olla. Selvisin kuitenkin omin avuin kotiin

Hieroja varotti, et yleensä porukka on väsynyttä tollasen laajan hieronnan jälkeen, ettei pidä ihmetellä, jos sammuu sohvalle, ja todennäkösesti nukun yöni tosi hyvin. Jaa, voisin päätellä etten taida kuulua ryhmään yleensä, ei nimittäin nukuttanut yhtään, vaikka lihakset oli kyllä ihan veltot. Valvoin suurimman osan yötä ja jossain kohti aamuyötä teki mieli lähteä juoksemaan... siis juoksemaan , siitä on jo vuosikausia kun oon juossu, mut kaipa sit jotkut lihakset heräs tajuttomuudentilastaan... tai jotain. Huolimatta valvotusta yöstä, tänään ei oo nukuttanut.

Tänään päivä on menny lähinnä pyykkiä pesten. No kauppareissu tuli heitettyä, muttei siinä nyt kauaa menny, vaikka muistinkin keräyspaperit ja pullot, tosin en enää kassalla muistanu tuoneeni pulloja, joten pullonpalautuskuitti on nyt tuolla lompakossa oottamassa aikaa parempaa.

Illansuussa alotin lopulta tälle päivälle ajattelemani "länderit siisteiks" -projektin. Yks laihtu, kaks on viimeistelyä vaille, yks on melkeen riittävän siisti, yks on alkutekijöissään ja yhtä ei oo ees alotettu, joten puuhaa siis riittää myöhemminkin ja kerpeleittenkin turkit oottaa ruokkoojaansa. Vaan tässä näitä tämän päivän "sankareita".

Cellon turkkihan on silittämättä siisti, mut päätin tällä kertaa, että vetäsempä sen kesäkuumien kunniaks furminaattorin tapasella ja kas kummaa, jätkähän muuttu ihan solakaks. Toinen pointti: karkea karva "tuli esiin". Olen pitkään kuvitellut, että Cellon karva on pehmennyt iän myötä, eipä vaan olekaan, Cellolla on vaan niin hirmuisen tuuhea ja paksu pohjavilla.

Solakka poika


söpöilee.


Totoro ja Viivi ovat viimeistelyä vaille, kummallakin sitä tosin vielä jonkin verran riittää...

Tosi edustava Totoro, rintapanssarissa ja villahousuissa,


mut vanha kansa sanoo, et mikä suojaa kylmältä, suojaa myös kuumalta.


Viivi seisoo


Viivi ravistaa


Ähäkutti mä oon melkeen riittävän siisti.


Ois melkeen niin kun loistava posekuva ilman takapirua...


Arskan turkille ei ollu tarkotus mitään tehdä, ajetaan se sit koneella, mut herra ite oli sitä mieltä, et kerta muitakin nypitään, niin häntä myös. Nypin siis selkään pienen alueen, josta Arskan oikea hieno väri tuli esiin.

Alkutekijöissään? Mikä ihmeen selkälaikku?


Ai tätä sä meinasit.


Miten niin ei oo alotettu?


Mähän oon ihan siisti, enkö?


Mitähän sitä huomenna tekis?

Ei kommentteja: