Viime päivät meni Cellon morsion Ropan tapaamisissa. Torstaina Roppa tuli ekaa kertaa. Sanoin jo etukäteen, et todennäkösesti mitään ei tapahdu, ei todennäkösesti perjantainakaan, lauantaina aikasintaan. Nuorenparin torstainen käytös varmisti asian. Vaan saipa otettua hyviä(?) kuvia.
Lauantaina alkoi menossa jo olla vähän tekemisen makua. Kyllä se vaan kokenut uros tietää ja kokenut kasvattajakin
. Päivä oli kuuma ja Cellolla ongelmanaan koko eli Cello on Roppaa matalampi, eikä tuo tummanpunainen satula yhtään vähennä lämmön määrää siihen kun aurinko tarttuu kummasti. Välillä Cello kävi jo suihkussa ja lopulta jätkä oli niin innoton, että jätettiin Roppa emäntineen mökille ja tapsuteltiin Cellon kanssa kot'puoleen, ei kuitenkaan ojan kaivuun, vaan lepäämään. Cello veti unta pollaan ja jäähdytteli lämpöilmapumpun hyytävässä puhalluksessa. Sit soitin Ropan emännälle ja sanoin, et tulkaahan pihalle, siinä Cello saa paremmin pitoa ja ehkä maaston muodoistakin apua, täältä saapuu kohta sulhasmies. Cellolla olikin kova kiire takasin, kohtaaminen sattu sopivaan maastokohtaan (Cello vähän korkeemmalla kun Roppa) ja naps se oli siinä. Niinpä vietimme noin vartin hyttysten syöttinä kuusen juurella muurahaisten kiipeillessä jalkoja pitkin ja paarmojen pörrätessä ympärillä.
Sunnuntaille sovittiin uusinta, iltaan vasta, kun on viileempää. Sunnuntaina Cellon mielestä oli vokottelut vokoteltu ja liirumlaarumit laulettu, homma oli hyvin suoraviivaista. Näin ollen olimme Cellon kanssa samaa mieltä, että siinä se oli juoksun otollisin hetki.
Vähän taas Cellon mataluus asetti haastetta ja varmaan, jos Cellolta kysyttäis, niin sitä nolotti kun "oikealla hetkellä" työnsin kämmenet takatassujen alle ja nostatin kevyesti... Sunnuntain kunniaksi ei paarmoja eikä muurahaisia näkynyt, mut hyttysiä oli lauantain malliin ja homman kruunasi märkä maa. En kyllä käsitä miten se voi olla märkä, mut toki meillä on lähteitä ympäriinsä, joten joku sellanen varmaan valaa vettä just niille main, siellä on aina märkää. No yhtä kaikki takamus kastui tuota pikaa, vaan eipä latistanut juhlatunnelmaa...
Tänään oon sit käynyt hieronnassa, ihan hyvä noitten päivien päälle, ja raahannut kaupasta ekan satsin kamaa kasvattitapaamista varten. Tapaamiseen tuleva kirjallinen materiaali on melkeestä valmiina jaettavaks, kahvin kanssa tarjottavat leipoo keskimmäinen ja nuorimmainen, mulle jäi sit safka ja aamun suolaset. Vanhimmainen lupas onneks ruokota Gretaa, sillä kun on sunnuntaina näyttely. Partyteltta on pystyssä, muuten järjestelyt tekemättä. Mut onhan tässä vielä aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti