Työn raskaan raataja

Mulla oli tänään työpäivä. Aamulla ne pakkas mut sellaseen hurisevaan lootaan, jota autoksi kuulemma kutsutaan, ja niin kun se ei ois riittäny, niin ne tunki mut vielä tollaseen vankilaan. No tänää mä en kuitenkaan sit esittäny haisevaa vastalausetta kun ei siit edelliselläkään kerralla ollu kerta mitään apua...


Onkohan kaikkien työpaikkojen ympärillä tollanen tasanen harmaa maa? Aika tylsää kumminkin.


Mä oon kuulemma niin hidas, mihin ihmeeseen kaikilla on kiire, että mut piti ottaa kyytii, kun ei muka oo koko aamua aikaa. Tosta ovesta me sit mennään sisään.


Töissä on tollanen puu, mut se on tosi mauton, emäntä sano, että se on jotain ihmeen tekoa, mitä sekin sit lienee. Ainakaan se ei oo hyvää, mä meinaan kyl maistoin.


Mulla on siellä töissä tällanen ikioma työhuone, vähänks siistii. Nii eikä emäntä oo ottanu tältä mun hepalta vielä silmiä pois, vaiks käskettiin, mut kun se luulee vahtivansa mua kun mä leikin hepalla.


Eväät mulla oli kyl vähän kuivat ja puisevat, mut kyllähän niitä nyt söi kun nälkä tuli.


Sit mä sain nukkuu tollasesta propaikassa, jossa on pal piuhoja. Mä vaan ihan kerran yritin maistaa niitä, mut kun mut uhattiin ottaa tuolta pois, niin mä sit jätin ne rauhaan.


Pääsin mä päivällä uloskin ihan monta kertaa, enkä pissiny sisälle, enkä kakkinukaan. Se oli kuulemma hieno juttu, vaikkas emänällä oli kyl jotain pesuaineita ja papereita ja pusseja ja pyyhkeitä... huh!

Tässä me ollaan jo lähössä pois töistä. Mä sit vähän taas jodlasin kotimatkalla ihan kun viimekskin, tosin nyt mä en jaksanu niin kauaa kun ei siitäkään mitään iloa oo ollu.


Kotonakin mul oli pal tekemistä.

Mä sit menin hyppäämään sen Arska-vaarin silmille, tai ei se mun oikee vaari oo, mut kun se on niin vanha, nin mä sanon sitä vaariks. Joo se vaari murisi mulle, vaiks mä vaan ihan vahingossa loikkasin sen naamalle, ja mä pelästysin ihan kamalasti, muttei mulle oikeesti mitään käyny, mä vaan yritin vähän säälipisteitä...

Ai niin yritin mä vähän Totoronkin kans kerätä sympatiaa, ois sit jaettu sympatianamit. Mä kiljasin kauheesti ja isäntä oli jo mennä lankaan, mut emäntä mokoma näki koko jutun ja rupes vaan nauraa. Kuulemma on turha kiljuu, jos välimatkaa on yli metri. Kuka senkin säännön on sit laatinu, kysyn vaan.

Pihalla oli kaikenlaista roskaa, joka piti kuljettaa pois näkyvistä, että ois niin kun siistimmän näköstä.




Sit mä vähän hoidin pensaita, tääkin on niin kuolleen näkönen, et se ois ihan tarpeen kyl kitkee pois, ei vaan ny irronnu, varmaan on maa vielä jäässä tai jotain...


Totoro pyys mua kovasti leikkiin, mut kun se on niin ISO veli (eikä se oikeesti mun veli oo, mut kai mä saan sanoo sitä veljeks, saanhan?), niin mä vähän meinaan jäädä jalkoihin kun ei se kuulemma oo näin pienikokosten (mä mikään pieni ole, siro vaan) kans tottunu leikkimään. No kyl se oppii, oottakaa vaan.


Ja kyl se välillä osaakin.


Nyt kun toi emäntä viel tajuis, et voitais mennä jo nukkumaan, niin päivä ois aika täydellinen. Ja vois kai se vähitellen tehä mulle ne omat sivutkin... tai en mä tiedä onko se kuiteskaan niin hyvä idea, ku sit se istuu koneella ja sen kone on takkahuoneessa, joka on ton paksun rouvan valtakunta. Oon mä kyl välillä saanu olla emännän sylissä, mut lattialle se ei mua siellä päästä, kun ei se rouva oikeen jostain syystä haluu mua sinne... kumma tyyppi, kun se kumminkin muualla on mun kaveri, höh. Varmaan niit raskaana olevan oikkuja. Mut hei nyt mä taas meen ja sit mä valtaan emännän tyynyn, toisen puolen vaan kun Totoro on siel toisella puolen.

Hyvää yötä!