Viikonloppuvipinää

Kummasti on viikonloppu jonnekin vilahtanut, minne lie kadonnut, ainakin liian sukkelaan kulunut, ei voi muuta sanoa. Toisaalta ohjelmaa on taas kerran ollut riittämiin ja saattaishan se olla, että sitä sammaloituis ja vanhenis ennen aikojaan jos jumahtais paikoilleen.

Perjantai-iltana vanhimmainen sai kunnian sukia Gretan turkin näyttelykuntoon. Meikä sit puolestaan etti Gretan papereita, ettei jäis viime tippaan. Pitäis aina muistaa, että jos talossa tehdään jotain isoja uudelleenjärjestelyjä, kuten nyt vaikka työpisteen siirto huoneesta toiseen, niin se tietää epäjärjestystä epämääräseksi aikaa ja silloin ei pidä jättää minkään tärkeen ettimistä viime tippaan. Hetken jo aattelin, että jää Gretalta osallistumatta näytelmiin kun ei rokotustodistusta löydy. Lopulta rekkarit ja rokotustodistus löyty yhdestä kirjakasasta ja voitiin huokasta helpotuksesta.

Lauantaiaamuna kello soi 7.30, että ihan inhimilliseen aikaan. KePo käytti koirat ulkona ja syötiin aamupala. Siinä kun oltiin jo lopettelemassa, niin katoin, että ulkona oli niin kun aikeissa sataa. Siinä vaiheessa kun raahattiin kamoja ja Gretaa autoon, vettä tuli jo ihan kiitettävästi. Kaksvitoselle kaartaessa sade äityi vallan mielettömäksi. Että näyttelyyn, jep, jep. No oli mulla sadevermeet matkassa, eikä kengätkään olleet mitään edustuslinjaa vaan kunnon vaelluskengät.

Matkalla kohti Kangasalaa vettä tuli millon enemmän, millon vähemmän ja välillä ei juur ollenkaan. Näyttelypaikalla kyllä sit sateli hissuksiin ja sitä samaa saatiin nauttia aika iso osa ajasta. Ja rannassa kun oltiin, niin tuulikin oli ihan kiva lisä...

Greta häkeltyi hippasen hirmuisesta leolaumasta ja sen piti hetki seisoa kattelemassa. Ei kuitenkaan kauaa ehditty paikalla olla kun häntä oli jo entiseen malliin terhakkaasti pystyssä. Vesisade ei Gretaa häirinnyt, olihan paikalla hirmuisesti nähtävää ja haisteltavaa. Pari kertaa kokeilin, että liikkuuko Greta ja liikkuhan se; loikkimalla. No meillä ei ne tavotteet olleet korkeella, kunhan Greta ei kamppaa meikäläistä, niin kaik tavotteet on saavutettu.

Kehässä meillä oli tietty ihan kiva paikka siinä Elsan ja Helmin välissä, molemmat Gretan hyviä leikkikamuja, Elsa ihan siskolikka. Kovasti Gretan teki mieli mennä molempien kanssa leikkimään. Sain kuitenkin pikku kuulamörssärin seisomaan suht hyvin, oikeastaan harjottelun määrä (minkä harjottelun??) huomioiden suorastaan erinomaisesti.

Jossain välissä astuin kengännauhan päälle ja sehän aukeni, kuis muutenkaan, eikä tietty ollut aikaa sitä solmia, sanoin vaan Gretalle, että sit et astu mun kengännauhalle... Selvittiin kunnialla ja sain nauhan solmittua omaa vuoroa ootellessa.

Kaikenkaikkiaan Greta ylitti odotukset kirkkaasti ja korkeelta. Tulos PEK3 ja KP, vielä rodun erikoisnäyttelyssä, jossa vastusta oli kiitettävästi. Greta on luonteeltaan kuin äitinsä, siis todella, se tietää kun pitää olla "ihmisiks", eikä sillon pistä ranttaliks. Loistava tilannetaju.

Tässä Greta ja ruusukkeet ja pokaali


Hetken Greta sai riekkua Elsan ja Helmin kanssa, mutta alko olla kaikista jo vähän puhti pois, joten pakattiin kamat ja Greta autoon, suunta kohti Tamperestia. Löydettiin ongelmitta perille, vaikka Kujeen porukka olikin muuttanut sit viime käynnin, ja käytiin poimimassa Kuje mukaan matkaan ja meille mammalomaa viettämään.

Tässä pikku pullukka Kuje, kuvaaja (minä) tosin jätti nenän pois kuvasta, mut sitä sattuu ja tärkeinhän on Kuje ja masunsa, ei nenänsä... eikö?


Tänään on sitten äitienpäivä ja se alotettiin silleen perinteisesti sumpilla, aamupalalla, kakulla ja silleen. Sen jälkeen se jatku meikäläiselle aika perinteisesti koirajutuissa eli jälkipäivänä kasvateille. No edustus ei ollut päätähuimaava, mut eikös se mee niin, että kun väki vähenee niin pidot paranee, tai jotain sinne päin.

Paikalla oli kasvateistani siis ainoastaan Rölli. Sen lisäksi Timon oli kutsuttu mukaan, vaikkei kasvattini olekaan, Timon kun tykkää leoista ja emäntänsä tuli harjotusuhriksi intialaiseen päähierontaan. Tehtiin ihan vaan tuohon meidän pihametsään molemmille koirille kaksi jälkeä ja sen jälkeen Rölli, Timon ja Greta saivat riekkua keskenään.


Rölli, Greta, Timon

Illan oon nauttinut perheen, siis sen kaksjalkasen, seurasta. Tai siis olihan noi nelijalat toki paikalla myös. Tässä Miksun hymy.


Ja kun erään nelivuotissynttärisankarin kuvat jäi taannoin väliin, niin tässä vielä nekin. Cello 4v.





Ens viikolla, jos vaan ehdin, yritän päivitellä kasvattien näyttelyarvosteluja kotisivuille ja kuviakin ois odottamassa. Toisaalta huomiselle on ohjelmaa, jossain välissä noi loputkin rojut tarttis saada jonnekin tuolta olohuoneesta enkä viitti ees miettiä miltä keittiö tällä hetkellä näyttää... Mut hei kesä tulee, eikä tiskit karkaa, joten nautitaan elämästä.