tiistaina, toukokuuta 19, 2009

Empatiaa ja sympatiaa


Meillä on tää elämä ollu aika vauhdikasta viime aikoina, melkeen jo meikäläistäkin hengästyttää, vaikken muistakaan aikaa kun ois elämä ollu rauhallista. Se tais olla sillon rapiat 20 vuotta sitten kun ei vielä ollu lapsia...

Ai mut mehän tehtiin remonttia ja mitä millonkin ja kiidettiin duuniin jo viiden jälkeen aamuyöllä kun oltiin ehkä ehditty nukkua tunti tai pari... ööö, rauhallista tais olla sillon ennen kouluikää, siis meikäläisen kouluikää, ja ehkäs vielä kansakouluiässä (juu, oon tosiaan käyny kansakoulun, en peruskoulua) ja osin kenties oppikoulussakin, mut lukiossa viimeistään se rauhallinen meno loppu. Ehkä sit taas eläkeiässä, ehkä, äh en mä usko.

Hedda muutti meille viime viikon maanantaina. Heddalle oli muuten älyttömän vaikeeta keksiä kutsumanimeä ja tovi kutsuttiinkin Helindaksi, ihan virallisen mukaan, mut kun se jotenkin oli niin pitkä nimi, niin lyhyempi piti löytää. Nimet ja napero vaan ei kohdanneet, pitäähän koiran olla nimensä näkönen, joten veny luvattomasti keksiä jotain. Enkä oo ihan satavakuuttunut tosta Heddastakaan, mut ainakin Hedda tuntee sen nimen ja nimi on näpsäkkä käyttää, joten sillä nyt mennään eteenpäin.

Näytänks mä Heddalta, mitä?


Jotain siitä sit varmasti taas vääntyy kuten edellisistäkin Greta on Gertrud, Muru Murkku, Totoro Totto, Cello Löllö, Tiuku Tikkeli, Arska Aasku, Viivi Vuschka ja vanhimmaisen Astra Pipu.

Hedda on sopeutunut tosi hyvin porukkaan, vaikka pakkaa hämmentää myös Kuje, joka normaalisti ei meillä asu, mutta on nyt mammalomalla.

Mammalomalainen


Totoro tykkää Heddasta ihan älyttömästi ja haluais leikkiä Heddan kanssa, mut Totoron leikit on vähän outoja Heddan mielestä, Totoro kun mm. yrittää pukata takamuksellaan Heddan kumoon ja sit istua päälle.



Hedda puolestaan tykkää hurjasti Cellosta ja juoksee Cellon perässä minkä ehtii, Cello taas yrittää olla kun ei oliskaan.



Arskan mielestä sitä mitä ei noteeraa, ei myöskään ole olemassakaan, joten Arska yrittää olla kuin Heddaa ei oliskaan.

Ilme kertoo kaiken.


Viivi on sukkelaan omaksunut äidin roolin, siis siinä mielessä, että tarvittaessa sanoo Heddalle, että ei noin ja toisaalta menee väliin, jos Viivin mielestä joku kohtelee Heddaa huonosti. Viivi ei kuitenkaan mitenkään hoivaile Heddaa, eikä hakeudu sen viereen. Hedda saa kuitenkin olla vieressä, jos siihen ite nätisti tulee.



Kuje se ensimmäisenä otti Heddan siipiensä suojaan, ote on hippasen Viivimäinen, mutta siinä on seassa vähän hoivailuakin aina välillä.



Leonkerpeleitä ei ihan heti arvattu päästää Heddan "kimppuun", ensin tutustuttiin tarhan aidan "läpi", sitten Hedda tunki nenäänsä tarhan portin ali ja ensimmäisenä Hedda kohtasi Tiukun vapaasti ja vähän vahingossa kaiken lisäksi. Tiuku älysi onneksi tulla nätisti haistelemaan, vaikka onkin sellainen vahtimimmi, että heikompia hirvittää. Eikä Hedda pelännyt yhtään, päinvastoin lähti laukkaamaan Tiukun perään hurjaa vauhtia.

Tässä kuvassa on kyllä Greta...


Vähitellen on valmistauduttu odottamaan Kujeen pentujakin eli laitettu takkahuone kuntoon, etsitty "synnytysvälineistö" esille jne. Kuje-mammeli on saanut niin pal ulkoilmaa kun on ollu upeet säät, että se jo välillä on painellut piiloon pesäänsä ja mulkoillut mua alta kulmain kun oon pyytänyt tulemaan ulos muitten kanssa.



Omaehtonen liikunta ja raitis ilma tekee kyllä hyvää sekä emälle että pennuille, vaan kaipa se odottava äiti lepoakin tarttee, että tässäkin kohti paino sanalle omaehtoinen.

3 kommenttia:

Aliisa kirjoitti...

Kyllähän se pirpana aika paljon Heddalta näyttää! Totin ensimmäisestä pentueesta Ruotsiin lähteneen tytön nimeksi tuli Hedda, ja täytyy myöntää selvä yhdennäköisyys :D

-Aliisa ja Tee

Hannamaaria kirjoitti...

Hedda on loistava nimi! =)

Eeva, Luna ja Timon kirjoitti...

Hedda on ihana - sekä nimi, että eritoten koiruus itse :).