Voihan Viivi

Kesäkuuta mennään, hippulat vinkuen kohti Juhannusta ja kohtahan ne taas jo päivät alkaa lyhentyä ja yöt pidentyä, että jos alkaiskin ettiä joulukoristeita kätköistään ja miettiä lahjalistoja, vaikka kai se on ihan turhaa koska kohta sitä jälleen kerran mennään kohti Juhannusta...

Viivi on taas alkanut rohista. Osasin sitä kyllä ootella, viimekskin rokotusta seurasi useemman kuukauden hässäkkä rohinoineen ja räkimisineen, jostapa syystä olenkin venyttänyt rokotuksen niin pitkälle kun uskalsin. Rokotusaineina käytettiin niitä, joista ei aikaisemmin ole oireita tullut. Vaan taas rohistaan.

Niinpä Viivi kävi eläinlääkärin pakeilla perjantaina aamupäivästä. Veriarvot loistavat, miten ei yhtään yllätä, ei kuumetta, imusolmukkeet ei turvonneet, muutenkin kunto hyvä, mitä nyt rohisee. Viimeksi rohinat johti lopulta kunnon tulehdukseen, joten nyt alotettiin lääkitys ajoissa, melkeestä ennaltaehkäisevänä. Viivi sai antsapistoksen ja tabut kotio, joku Viiville uus lääke (ois pitäny taas hälytyskellot soida), joka kuulemma tällaisiin puree paremmin kun se lääke, jota Viiville on viimeksi käytetty. Voi aiheuttaa kyllä vatsaoireita, että jos ei maha kestä, niin sitten vaihdetaan vanhaan. Jep, jep.

No perjantaista siirryttiin ihan loistavasti lauantain puolelle ja tuli aika antaa eka pilleri. Vieläkin meni ihan ok, no vähän oli Viivi vastahankaan kun lähettiin ulos, mutta aattelin, että kun mentiin väärästä ovesta ja Viivi, kuten Arskakin, on kyllä niin kaavoihinsa kangistuneita, ettei pahemmasta väliä, mutta kun oikealla ovella asuu rva Lintu, enkä ois halunnut häiritä häntä pesimäpuuhissaan ennen kun ehtii tottua tohon möykkäkuoroon.

Siitä sit puita kärräämään, niitä on taas siunaantunut tonne klapintekopaikalle. Viivi kulki ihan normisti jaloissa. Siinä sit heittelin puita vajaan, selkä koiriin päin tietty, kun KePo tulee ja sanoo, että no onpa kuuma kun Viivikin on käynyt kyljelleen... Viivi, kyljelleen, kosteaan ruohikkoon, no EI IKINÄ, että ympäri ja joo'o siinä Viivi makaa kyljellään ruohikossa, tosin jouduin sanomaan, ettei se siihen ole käynyt, se on tajuton.

Neito kainaloon ja sisälle, tuli tajuihinsa kun kutsuttiin ja nostettiin. Sisällä Viivi läähätti ja näytti aika tuskaselta, viileitä pyyhkeitä päälle ja odottelemaan mitä seuraavaksi tapahtuu, pitääkö lähteä ettimään päivystävää. Vähitellen Viivi rauhottu, mutta aika ajoin tuli vatsakramppeja, sen oikein näki kuin vatsa jännitty ja kuin se jännitystila kulki etupäästä takapäähän. Välillä näytti siltäkin, että vois yökätä.

Vanhimmainen lähti hakemaan piimää kaupasta ja sitä sit varovasti jonkun verran pakkojuotin ruutalla Viiville. Vähitellen kaikki krampit lakkas ja vähän jo piti haukkuakin kun muutkin ja kävellä. Nyt makaa reporankana tietsikkapöydän alla, samanlaisessa "venyneessä" asennossa kun Astrakin makasi kipeän mahan kanssa.


Viivi reporankana,

eikä muutkaan mitenkään pirteiltä näytä...


paitsi ehkä punkkipantaansa villisti raapiva Totoro.


Lääkekuuri jää tauolle kunnes saan maanantaina soitettua hoitavalle lääkärille, että mitäs nyt tehdään. Tai no tiedänhän tuon, ainakin periaatteessa: jatketaan sillä lääkkeellä millä edelliselläkin kerralla, vaikkei olekaan niin tehokas. Paitsi jos ell pyörtymyksen takia haluaa tehdä jotain lisätutkimuksia, eikä suoriltaan määrääkään uutta lääkettä.

Joskus sitä miettii, että oisko kuitenkin parempi kerätä postimerkkejä (sekin vois olla nykyään haastavaa kun etanapostia tulee niin vähän, ei juur ollenkaan ainakaan kunnon postimerkillä höystettynä), tulitikkuaskeja tai vaikka kiiltokuvia. Ei tarttis niitten voinnista stressata, eikä murhetta kantaa. Toisaalta ei ne tulis mua ilosina ovelle tai portille vastaan, tai näin ainakin oletan...