tiistaina, toukokuuta 31, 2011

Puushowta illat pitkät

Oon viime aikoina harrastanut puushowta, puushowta ja puushowta. Keskimäärin kestää noin 15 minuuttia pakata-kärrätä-purkaa yks maitokärryllinen polttopuita sahaamis- ja halkomispaikalta puuvajaan. Ilman apulaisia se sujuis ehkä jopa 10 minuuttiin, mutta täytyyhän talkooväkeä olla. En kyllä keksi minkä takia puitten kärrääminen on ländereitten mielestä niin mahdottoman mielenkiintosta.

Koko kööri pyörii jaloissa, kaivelee puupinon alta paljastuvaa maata ja juo pressun päälle kertynyttä herkkusadevettä, se on pal parempaa kun vesikupissa oleva.


Frida yrittää, juomisen lisäks, jopa kahlata siinä...

Matkalla puupinolta puuvajalle (JA toisinpäin) pitää venyttää sisäkumia neljän koiran voimin (joo'o Fridakin on viimein oppinut jutun jujun), Arska ja Viivi ei yleensä siihen menoon osallistu vaan yrittävät väkisin jäädä kärryjen alle...



Sillä aikaa kun lastaan pitää osa ajasta laiduntaa mettän reunassa. Jos ei oo laitumella, niin pitää tunkea kaatumassa olevan puupinon alle tai kiivetä puupinon päälle.


Omnomnom tuoreruokaa...



Puuvajalla on ehdottomasti tungettava eteen kun viskon puita vajaan tai sit voi peräti mennä vajaan ihmettelemään pitkin jo lähes katossa olevaa kasaa alaspäin pyöriviä pulikoita.



Tähänastinen saldo: yks varpaille tallattu Totoro, yks maitokärryllä tönästy Arska, yks klapiosuma Cello, yks vyöryvän puun tönäsemä Viivi, yks kenkä täys vettä ja kuus mutasta länderiä, tai no oikeestaan viis, Viivi on aina siisti.

Toisaalta tulee kyllä paukeharjotusta ihan valtava määrä kun toisinaan joku suorastaan makaa kärryjen alla kun heittelen puita kyytiin. Itseasiassa Frida kaivo sillä aikaa hirmu montun kärryjen alle kun täytin niitä, monttu paljastu kun läksin kärryineni liikkeelle.


Vahingosta viisastuneena Cello odottelee tätä nykyä tällä metodilla kärryjen tyhjenemistä

Puuvajaa täyttäessäni oon välillä miettiny, että minkähän takia nykyään ei enää löydy talkooväkeä. Joskus sillon parikytä vuotta sitten oli aina väkee, joka asu kerrostalossa ja halus tulla "maalle" viettämään kesäpäivää: tarjosin niille safkat ja sumpit, joskus saunaöölitkin, ja hups vaan, moni urakka, johon nyt menee päiväkausia, hurahti yhessä päivässä. Naapureitakin oli usein apuna ja vastavuorosesti olin itekin monet kerrat apuna millon missäkin projektissa. Vaan ajat muuttuu, ajat muuttuu, eikä välttis aina parempaan suuntaan.

Kuten niin monelle on tullut kerrottua: länderit tosiaan haluaa osallistua kaikkeen kybällä. Kerpeleitä ei vois vähempää kiinnostaa kipittää kärryjen perässä ees taas ja onneks niin, luulen ma. Tosin nyt kerpeleet ei mukaan kekkereihin pääsiskään kun Gretalla on juoksu ja ainakin Muru on vähän sen näkönen, että saattais alottaa myös, todennäkösesti myös Tiuku liittyy joukkoon. Onneks jätkät ei kerpeleitten juoksuista perusta, kunhan vaan kerpeleet pysyy tarhassa, eikä pyöri jätkien kanssa pihassa. Kai ne on oivaltaneet, että mission impossible.

Ei kommentteja: