Juhlasta arkisempiin asioihin.
Perjantaina, aika yllättävään aikaan, nimittäin noin 20.30, kun istuin iltapalalla punkkulasin kera, soi puhelin ja ell siellä soittaa Viivin pissinäytteestä... Hetken kesti ymmärtää, että se oli tosiaankin ell puhelimen toisessa päässä, eikä pennunkyselijä tai joku perjantai-illan häirikkö. Onneks "alotuspuhe" oli sen verta pitkä, että ehdin kartalle ennen kun oisin vallan munannut itteni. Viljely oli puhdas. Seuraavaks kokeillaan sit varmaan "pidätyskykylääkitystä".
Lauantain alotin Totoron esittelyllä, kaikkea ne ihmiset haluaakin nähdä. Herraa kiinnosti kyllä pal enemmän Viivin, Heddan ja Fridan "pissilätäkköjen" ettiminen kun mikään vieras ihminen, joten poika paineli puoliks nypitty turkki hulmuten pitkin pihoja. Arska ja Viivi huolehtivat edustamisesta pyörimällä jaloissa. Yritin kyllä sulkea parivaljakon portin taa, takapihan puolelle, mut siitä vasta älämölö nousi, joten jotta saattoi keskustella, niin piti antaa duon hääriä vapaasti. Teimme ehkä taas jonkin sortin vaikutuksen, minkä sortin, sitä en tiedä.
Luntakin pukkas tulemaan koko armaan lauantain... huoh. Varmaan yks kymmenen senttiä tuli taas lisää ja lumitöitä oli pakko vähän tehdä, vaikkei kyllä suoraan sanoen jaksais enää yhtään kiinnostaa moinen duuni ja siitä menin, mistä aita on matalin. Arskankin turkin jouduin sulattelemaan pariin otteeseen päivän pitkin, kun arvon herra keräs kunnon lumipaakut matkaansa.
Sunnuntaina oli vuorossa Fridan pentunäyttely, onneks taas tossa ihan naapurissa vaan, tosin olipahan hieno keksintö järkätä samassa paikassa kaks näytelmää yhtä aikaa, pentunäyttely ja joku muu näytelmä, beaglejen päänäyttely tai joku sellanen, jos nyt oikein käsitin, koskapa parkkitila kertakaikkiaan loppui kesken. Mekin nökötettiin kiltisti jonossa autuaan tietämättöminä parkkitilanteesta, vaan siinä kohti kun poliisiauto hurahti "väärää puolta" ohi, niin meikä päätti lähteä kävelemään kohti näyttelypaikkaa ajatuksella, että jos siellä on jotain poliisin vaativaa, niin voipa olla, ettei perille ennätä "ikinä". KePo jäi jonoon auton kanssa.
Siinä sit Fridan kanssa yritettiin tarpoa kohti näyttelypaikkaa kun vastaantulijoista suurimmalla osalla oli omasta mielestään niin SUURI auto, että olivat ajaa meikäläisen varpailta, pari kertaa teki suoraan sanoen mieli potkasta, vaikkas tilaa ois ollut väistääkin. Missähän järkättäis ihmisille kursseja "opi oman autosi ulkomitat". Ohhoijaa.
Perille päästyäni vähän kyselin ja siinä kohti kävi ilmi, ettei parkkitilaa kertakaikkiaan ollut, sitä mukaa pääsi autoja parkkikselle kun porukkaa lähti sieltä pois.
Näyttelypaikallakin oli ihan mielettömän ahdasta. Liekö jossain kohti sisätiloissa järkätyt koiranäyttelyt saman käytännön edessä kuin kissanäyttelyt: viimeisinä ilmottauneita karsitaan koska kaikki ei vaan mahdu. Toivottavasti siihen ei jouduta, mut kyllä paikalla ois sentään kiva mahtua ees hengittämään ja varsinkin pentunäyttelyssä ois kiva, jos ensikosketus näyttelymaailmaan ei pennulla (ja ehkä omistajallakin) ois ihan noi kaoottinen. Toisaalta jos tosta selvis kunnialla, niin Messari on kakunpala, siellähän on suorastaan ruhtinaallisesti tilaa tohon näyttelyyn verraten.
Fridalla on tosiaan ne juoksut. Onneks pennut ei vielä niin ymmärrä noista asioista, joten poikakoirat lähinnä nuuhki ilmaa meidän ohi mennessään, häkkiä kun ei ollut toivoakaan näyttelypaikalle saada, joten sinne ei päästy Fridaa piilottamaan, mut yritettiin pitää Frida kuitenkin tarkkaan poissa muitten nenän edestä, erityisesti urosten.
Esiintyminen kehässä sit oli mitä oli, kun mielessä oli vaan matossa olevat hajut, joten juokseminen oli nenä maassa hönkäämistä ja seisominen, joka on ollu tähän asti ihan idioottivarmaa, oli sellasta häsäämistä, että hävetti. Pöytään olen kyllä tosi tyytyväinen, Frida ei väistänyt, vaikka tuomari tuli aika ronskisti. Tuloksena ROP-pentu. Loppukehiin ei tällä kertaa jääty kanssakilpailijoita kiusaamaan, siellä ois väistämättä ollu Fridan peppu jonkun nenän edessä...
Näin herkkupäivien alkaessa puskea päälle Totoro on joutunut siirtymään häkkimajotukseen yön ajaks (huolimatta sydäntäsärkevän vetoavista katseistaan), se kun jatko yömerkkailujaan Fridan hullaannuttamana. Nyt on öisin rauha talossa ja enää (toivottavasti) vajaa pari viikkoa piinaa jäljellä. Meinaan on tää päiväsaikaankin aika rassaavaa kun koirat ei oo tottuneet päiväkausia kestävään "aitaamiseen" tyyliin, sun vuoro olla keittiössä ja muut saa olla olkkarissa, no nyt on sun vuoro olla olkkarissa muitten kanssa ja sä meet puolestaan yksinäs kökkimään keittiöön. Nytkin Frida, joka on vuorostaan kyökissä, marisee koko ajan, siinä kun Totoro makaa onnellisena korissa tossa mun jaloissa. No aikans kutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti